—
TATUSOTU on lyhennelmä sanoista "taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva" – vaikka toisinaan on tuntunut siltä, ettei sellaista ole olemassakaan.
—
TATUSOTU-blogi on tatusotu-asioihin keskittyvä foorumi, jonne kerätään mm. TATUjen tapauskertomuksia ja muuta aiheeseen liittyvää materiaalia: tiedotteita, kutsuja, lehtileikkeitä, uutisia tatusotu-rintamalta...
—
TATUSOTU-työryhmä on TATUSOTU-blogia ylläpitävä ja tatusotu-asioihin parannuksia ajava työryhmä, joka perustettiin joulukuussa 2006. TATUSOTU-blogia ylläpitävät tutkijat Outi Alanko-Kahiluoto, Martti-Tapio Kuuskoski, Laura Lindstedt ja Pajari Räsänen. Työryhmään kuuluvat heidän lisäkseen kuvataiteilija Nella Keskisarja ja teatteriohjaaja Atro Kahiluoto.
—
TATUSOTUrit on eräänlainen TATUSOTU-blogin "takahuone" tai "lisäsiipi", jonne on talletettu TATUSOTU-blogiin liittyvää (esimerkiksi runsaasti tilaa vievää) lisämateriaalia. TATUSOTUrit-blogiin kuljetaan tavallisesti TATUSOTU-blogin kautta, mutta sinne voi eksyä myös takaovesta.
—
Jos haluat takaisin TATUSOTU-blogiin, paina vaikkapa tästä linkistä. Jos taas "eksyit" TATUSOTUrit-blogiin muualta kuin TATUSOTU-blogin kautta, kannattaa käydä tutustumassa myös tuohon takahuoneen eteiseen osoitteessa tatusotu.blogspot.com.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2007
Arto Satonen (kok, Pirkanmaa)
2) Apurahalla olevien eläketurvaongelma on todellinen. Apurahoihin tulee sisällyttää eläketurva ja saattaa ne laskentaperusteeksi muuta sosiaaliturvaa kuten työttömyystukea laskettaessa. Nyt apurahat huomioidaan tuloihin mm. päivähoitomaksua määritettäessä, mutta ne eivät kerrytä sosiaaliturvaa. Ts. eläketurvaa pitäisi kertyä, jos apuraha on ensisijainen tulonlähde ja siten rinnastettavissa päätoimeen.
3) Taiteilijayrittäjyyden tukeminen osana kulttuurivientiohjelmaa on tärkeää.
Tuva Korsström: "Kultur som varumärke och exportvara" (HBL 12.3.2007)
I expertgruppen bakom förslaget är såväl undervisnings- och utrikesministeriet som finans-, handels- och industri-, arbets- och inrikesministeriet representerade. Det är alltså en auktoritativ församling som målar upp följande vision av finländskt kulturliv år 2011, då miljonsatsningen förhoppningsvis haft effekt: Kulturexporten har blivit en erkänd
Jämfört med tidigare är kulturen en avgjort tydligare
Den föreslagna, massiva satsningen på kulturexport
Kulturexporten är alltså något som under de närmaste åren kommer att skapa synergi mellan olika ministerier och näringslivet, och som förväntas ge undervisningsministeriet kännbart ökade anslag för internationell verksamhet. Men kommer satsningen i motsvarande grad att öka anslagen för själva substansen: den verksamhet som konstnärerna själva utövar?
Rapporten betonar att man bör söka en lösning på copyrightfrågor och den beskattningsproblematik som uppstår på grund av konstnärernas ojämna inkomster.
Ökad kulturexport ökar också de vanligtvis kortvariga toppinkomsterna för artister av typ Lordi, som emellertid redan om några år
Exportentusiasmen inom statsförvaltningen
Tuva Korsström
09-1253 229, tuva.korsstrom@hbl.fi
VECKANS FIGUR
Ett inte alldeles perfekt stipendiesystem
Finland har, som en typisk nordisk välfärdsstat med liten hemmamarknad, ett statligt stödsystem för konstnärer. År 2005 åtnjöt 551 konstnärer statens arbetsstipendier, vilket utgör tre procent av landets hela konstnärskår.
Konstnärsstipendierna är skattefria och år 2005 gav de en årsinkomst på 14 782 euro. Samma år uppgick hela summan för konstnärsstipendier till 7,3 miljoner euro eller omkring två procent av statens konst- och kulturbudget.
Av veckans figur framgår det vilka konstnärsgrupper som är de största mottagarna av stipendier. Det är dessa konstnärer som har de största svårigheterna att kombinera sin konstutövning med andra förvärvsinkomster och som heller inte kan få sin utkomst på sin konst, hur kvalitativt högtstående den än må vara.
På senare tid har konstnärerna och forskarna som drabbas av liknande missförhållanden riktat uppmärksamheten på att stipendiesystemet lämnar dem utanför pensionsskyddet och alla former av socialskydd. Ett lagförslag som skulle ha åtgärdat missförhållandena förföll i höstas eftersom det ansågs för dyrt både för statliga, kommunala och privata stipendiefinansiärer. Lagförslaget skulle ha krävt en höjning på 25 procent av de statliga stipendieanslagen, alltså en betydligt lägre summa än det föreslagna exporttillägget på 10 miljoner euro (se ovan).
Tuva Korsström
[Figurens rubrik:]
Mottagare av statens konstnärsstipendier 2002-2005
[Figurens text:]
Bildkonst 22%
Teater 12%
Fotografi 4%
Cirkus 1%
Musik 17%
Arkitektur 4%
Film 6%
Hantverk. design 6%
Kritik 3%
Dans 5%
Litteratur 20%
Källor: Pauli Rautiainen: Taiteilija-apurahajärjestelmän toimivuus ja koettu vaikuttavuus. Taiteen keskustoimikunta. www.tatusotu.blogspot.com
Matti Apunen: "Artistin apea valitus" (Aamulehti 11.3.07)
Blogiarkisto
-
►
2008
(7)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (1)
-
▼
2007
(131)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ▼ huhtikuuta (7)
- ► maaliskuuta (115)
- ► helmikuuta (1)
2 kommenttia:
Kysymykseen, miten TATUSOTU määrittelee taiteilijan ja tutkijan ammatin, löytyy varmaan useampiakin määrittelyjä.
Yksinkertaisinta on ajatella, että taiteilija / tutkija on henkilö, joka on saanut alalleen koulutuksen ja pyrkii aktiivisesti edistämään omaa uraansa hakemalla apurahoja tai oman alansa töitä (silloin kun sellaisia on tarjolla).
Taiteilijan ja tutkijan työnkuva (ja sitä kautta myös työttömyys) nähdään usein luonteeltaan erilaisena kuin vaikkapa opettajan, joka joko on luokan edessä opettamassa tai sitten ei ole.
Kuinka määritellä esimerkiksi se, kenellä on todelliset edellytykset työllistyä taiteilijana tai tutkijana? Tämänkaltaiset kysymykset ovat usein taustalla, kun keskustellaan taiteilijan / tutkijan oikeudesta työttömyysturvaan – ja myös siitä, pitäisikö alan koulutuksen saaneen taiteilijan / tutkijan ottaa vastaan mitä tahansa työtä (vaikkapa siivoustyötä) työttömäksi jäätyään.
Siis: kuka määrittelee tatun ammatti-identiteetin? Yliopistot, jotka jakavat hakemusten perusteella jatko-opiskeluoikeuksia? Suomalaisissa yliopistoissa jatko-opinto-oikeuden on tähän saakka saanut melko helposti. Nyt, nimenomaan työllistymisongelmien tähden, jatko-opinto-oikeuden saantia ollaan kiristämässä.
Vai määrittelevätkö apurahasäätiöt ja vastaavat rahoittavat tahot tatun ammatti-identiteetin? Tällöin apurahaa jo saanut tatu – jonka työsuunnitelma on kertaalleen katsottu rahoittamisen arvoiseksi – olisi ammattitutkija tai -taiteilija.
Tutkijan osalta tilanne on varsin yksiselitteinen: jatko-opiskelijaa
aletaan nimittämään tutkijaksi silloin kun hän saa ensimmäistä kertaa tutkimusrahoitusta eli joko apurahan, tutkijakoulupaikan tai
kuukausipalkkaisen pestin projektissa, tms.
Toisin sanoen minulle ei ainakaan olisi tullut mieleenkään kutsua
itseäni tutkijaksi ennen kuin sain ensimmäisen apurahan. Tämä kuulostaa sinänsä ehkä vähän hassulta... mutta kysymys on ammattinimikkeestä, jonka saa rahoituksen myötäjäisinä. Ei siis riitä, että omaa ylemmän korkeakoulututkinnon (esim. FM) eli periaatteessa riittävän koulutuksen ja pätevyyden ollakseen tutkija tai tarkalleen ottaen ns. nuorempi tutkija.
Taiteilijoiden kohdalla asia on toisin. Se joka on saanut riittävän
taidealan koulutuksen ja harjoittaa taiteilijan ammattia on taiteilija...? No, entä ITE-taiteilijat...? Ainakaan ei voida edellyttää, että on
saanut apurahan, koska esim. kuvataiteilijoista niin pieni osa sellaisia saa... Hmm. Ehkä tätä pitäisi kysyä taiteilijoilta itseltään ja heidän
luottamushenkilöiltään?
Onko kirjailija, jos on julkaissut kirjan? Entä jos se on omakustanne - Walt Whitman julkaisi Ruohoa-kokoelmansa muutaman ensimmäisen painoksen omakustanteina - mutta harva kiistäisi hänen olleen taiteilija, runoilija... Onko taidemaalari jos on pitänyt näyttelyn? Entä Van Gogh jonka tauluja kukaan ei ostanut hänen eläessään (tai no, tarkalleen ottaen yksi niistä taisi sentään käydä kaupaksi)? Onko säveltäjä, jos on julkaissut vähintään opuksen yksi?
Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että nämä ammatti-identiteetit ovat enemmän tai vähemmän institutionaalisia eli käytännössä yhteisöllisiä, ikään kuin vertaisyhteisön vahvistamia statuksia - myös apurahajärjestelmässä on viime kädessä kysymys vertaisarvioinnista. Ei siis riitä, että individualistisesti nimittää itseään tai itsensä taiteilijaksi.
Yllätys yllätys: Taiteilija ei näinollen voi koskaan olla todellinen individualisti...
Lähetä kommentti