TATU on taiteilija tai tutkija – joskus jopa molempia.
—
TATUSOTU on lyhennelmä sanoista "taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva" – vaikka toisinaan on tuntunut siltä, ettei sellaista ole olemassakaan.
—
TATUSOTU-blogi on tatusotu-asioihin keskittyvä foorumi, jonne kerätään mm. TATUjen tapauskertomuksia ja muuta aiheeseen liittyvää materiaalia: tiedotteita, kutsuja, lehtileikkeitä, uutisia tatusotu-rintamalta...
—
TATUSOTU-työryhmä on TATUSOTU-blogia ylläpitävä ja tatusotu-asioihin parannuksia ajava työryhmä, joka perustettiin joulukuussa 2006. TATUSOTU-blogia ylläpitävät tutkijat Outi Alanko-Kahiluoto, Martti-Tapio Kuuskoski, Laura Lindstedt ja Pajari Räsänen. Työryhmään kuuluvat heidän lisäkseen kuvataiteilija Nella Keskisarja ja teatteriohjaaja Atro Kahiluoto.
—
TATUSOTUrit on eräänlainen TATUSOTU-blogin "takahuone" tai "lisäsiipi", jonne on talletettu TATUSOTU-blogiin liittyvää (esimerkiksi runsaasti tilaa vievää) lisämateriaalia. TATUSOTUrit-blogiin kuljetaan tavallisesti TATUSOTU-blogin kautta, mutta sinne voi eksyä myös takaovesta.
—
Jos haluat takaisin TATUSOTU-blogiin, paina vaikkapa tästä linkistä. Jos taas "eksyit" TATUSOTUrit-blogiin muualta kuin TATUSOTU-blogin kautta, kannattaa käydä tutustumassa myös tuohon takahuoneen eteiseen osoitteessa tatusotu.blogspot.com.

maanantai 30. huhtikuuta 2007

Eeva Rantala tutkijanuraseminaarissa 18.4.2007

Tutkijanuraseminaari 18.4.2007, Porthania, Helsingin yliopisto
Puheenvuoron tiivistelmä

Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala:

Suomeen on luotava selkeä tutkijanuramalli

Tohtoreita valmistuu noin 1400 vuodessa. Jatkossa vain noin kolmannes tohtoreista voi työllistyä yliopistoihin. Tarvitaanko näin paljon tohtoreita? Tieteentekijöiden liiton näkemyksen mukaan tohtoreita tulee liikaa tietyillä aloilla, esimerkiksi biologian alalla ja osalla humanistisista ja yhteiskuntatieteellisistä aloista. Tohtoreiden työttömyysaste on edelleenkin suhteellisen alhainen, noin 2 % tohtoreista, mutta esimerkiksi biologitohtoreita on koko ajan ja työttöminä noin 50 ja kaikki työllistyneetkään eivät ole koulutusta vastaavissa töissä.

Jatko-opiskelupaikan saa edelleenkin suhteellisen helposti. Väitöskirjaansa tekevällä ei ole kuitenkaan ennustettavaa tutkijanuraa. Jo väitöskirjavaiheessa monilla palvelussuhde, apurahakaudet ja työttömyysjaksot vuorottelevat. Väittelyn jälkeen monet putoavat tyhjän päälle. Post doc -paikkoja on liian vähän ja tohtoreille on työmahdollisuuksia yksityissektorilla ja muulla julkisella sektorilla niukasti.

Määräaikaisia palvelussuhteita on vähennettävä ja palvelussuhteiden on oltava pidempikestoisia. Ikäluokkien pienentyessä kilpailu työntekijöistä kovenee. Epävarmalle ja pienipaikkaiselle tutkijauralle on vaikea houkutella nuoria.

Tieteentekijöiden liiton näkemyksiä tutkijanuran kehittämisestä

Suomeen on luotava selkeä tutkijanuramalli. Tuoreessa hallitusohjelmassa luvataan satsata ammattimaiseen tutkijanuraan, mikä onkin kannatettavaa. Vastuu tohtoreiden työllistymisestä on myös yliopistoilla. Jo tutkijanurana alkuvaiheessa, väitöskirjaa aloitettaessa on käytävä läpi uravaihtoehdot ja työllistymismahdollisuudet.

Opetusministeriön tutkijanuratyöryhmän esittämä neliportainen tutkijanuramalli on hyvä pohja uudistuksille. Opetusministeriö on esittänyt tutkijanuran toimenpideohjelmassa alimmalla portaalle nuorempi tutkija -nimikettä. Tästä Tieteentekijöiden liitto on tyytyväinen. Olemme usean vuoden ajan vastustaneet tohtorikoulutettava tai tutkijakoulutettava -nimikkeitä. Ansioluettelossa koulutettava ei näytä hyvältä, tätä vieroksuvat yksityiset työnantajatkin. Koulutettava -nimikkeestä on myös aiheutunut runsaasti hankaluuksia työvoimaviranomaisten kanssa. Euroopan komission suosituksessa eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta ja tutkijoiden työhönoton säännöstöstä käytetään tässä vaiheessa nimikettä 'early stage researcher'.

Toinen vaihe on tutkijatohtorivaihe. Tutkijatohtori -nimike on liiton mielestä hyvä, mutta tutkijatohtoripaikkoja on aivan liian vähän. Tutkijatohtoripaikat voisivat olla kolmivuotisen sijaan viisivuotisia. Kolmannen vaiheen nimikkeeksi sopisi Tieteentekijöiden liiton näkemyksen mukaan tutkijadosentti, joka kuvastaisi tieteellisen pätevöitymisen kasvamista (tutkijanuratyöryhmän ehdotus: yliopistotutkija, akatemiatutkija). Tässä vaiheessa pitäisi pätevöityneille tutkijoille olla jo vakinaisia paikkoja. Neljäs vaihe on professoritaso, johon liitolla ei ole huomauttamista.

Nykyisellään yliopistoissa ei ole riittävästi resursseja perustaa väittelyn jälkeisiä virkoja. Liiton näkemyksen mukaan ulkopuolista rahoitusta täytyy suunnata pidempikestoisiin tutkimushankkeisiin, jolloin voidaan luoda tutkijanuralle vakautta. Yhteisrahoitteiset mallit (yliopisto, ulkopuoliset rahoittajat, säätiöt) ovat selvittämisen arvoisia. Naistutkijoiden uralla etenemisen esteitä on poistettava.

Tämä tutkijanuratilaisuus on esimerkki siitä, että tutkijoiden kannattaa verkostoitua ja pitää yhtä. Yhteisvoimin voimme paremmin ajaa asioitamme. Liiton puheenjohtaja on jäsenenä juuri perustetussa yhteistyöryhmässä, joka on perustettu tutkijanuratyöryhmän suositusten toteutumista ja vaikuttavuuden seurantaa varten. Valtion määräaikaistyöryhmässä taas valmistellaan lainsäädännöllisiä muutoksia pätkätöiden vähentämiseksi ja palvelussuhteiden pidentämiseksi myös yliopistoissa.

www.tieteentekijoidenliitto.fi
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Tuva Korsström: "Kultur som varumärke och exportvara" (HBL 12.3.2007)

För en dryg vecka sedan släpptes ett förslag till utvecklingsprogram för Finlands kulturexport under åren 2007 2011. Rapporten, som går under det hurtfriska namnet Kultur på export? JAVISST! , är ingen rutinpromemoria. Förslaget går ut på att sammanlagt 228 miljoner euro kanaliseras till utvecklingsprogrammet under den aktuella perioden. Av den summan skulle 64 miljoner euro vara nya resurser. Undervisningsministeriets årliga anslag för export och internationell verksamhet skulle till exempel fördubblas från tio till tjugo miljoner euro.

I expertgruppen bakom förslaget är såväl undervisnings- och utrikesministeriet som finans-, handels- och industri-, arbets- och inrikesministeriet representerade. Det är alltså en auktoritativ församling som målar upp följande vision av finländskt kulturliv år 2011, då miljonsatsningen förhoppningsvis haft effekt: Kulturexporten har blivit en erkänd del av den finska exportverksamheten. Kulturexportens värde har åtminstone tredubblats och de kreativa sektorerna har medfört mångfald i vårt lands näringsstuktur och förbättrat sysselsättningen.

Jämfört med tidigare är kulturen en avgjort tydligare del av Finlandsbilden och varumärket Finland. Den ekonomiska välfärden bland de individer och grupper som är verksamma på kulturfältet har förbättrats tack vare exporten. Kulturexporten uppgår för närvarande till 100 150 miljoner euro per år. Om fyra år skulle summan alltså ha höjts till cirka 500 miljoner euro.

Den föreslagna, massiva satsningen på kulturexport kan ses som kulturminister Saarelas viktigaste testamente till den nya regeringen. Initiativet följer Lissabonfördragets strategi som syftar till att stärka EU:s inre marknad och innan utgången av 2010 göra EU:s företag till världens mest konkurrenskraftiga. Inom EU har kultursektorns lönsamhet vuxit kraftigt under de senaste åren; dess tillväxt har varit över 12 procent snabbare än den allmänna ekonomiska tillväxten inom unionen.

Finland, som är ett litet språkområde och har ett litet publikunderlag, har hittills inte följt den växande trenden, med några få undantag som närmast återfinns inom popmusiken, filmen och spelproduktionen. Man kan förmoda att just de internationellt och kommersiellt gångbara kulturyttringarna musik, film, spel och eventuellt design kommer att bli speciellt prioriterade områden i den nya exportsatsningen. Rapporten innehåller inte desto mindre en mängd konkreta förslag för alla kulturformer. För litteraturens del föreslås till exempel bättre exportåtgärder för facklitteratur, barnböcker och serier samt en synlig insats vid Frankfurtmässan med Finland som temaland år 2011. En växande kulturexport tjänar uppenbarligen minst två syften. Dels rör det sig om ekonomi, dels om prestige det som i den finskspråkiga rapporten betecknas med ordmonstret Suomi-brändäys . För Finlandsbilden är också en begränsat lönsam export av elitkultur en framgång. Våra utrikesbeskickningar som hittills koncentrerat sin kulturverksamhet mest på den här typen av export kommer i framtiden antagligen också att få promovera masskultur.

Kulturexporten är alltså något som under de närmaste åren kommer att skapa synergi mellan olika ministerier och näringslivet, och som förväntas ge undervisningsministeriet kännbart ökade anslag för internationell verksamhet. Men kommer satsningen i motsvarande grad att öka anslagen för själva substansen: den verksamhet som konstnärerna själva utövar?

Rapporten betonar att man bör söka en lösning på copyrightfrågor och den beskattningsproblematik som uppstår på grund av konstnärernas ojämna inkomster.

Ökad kulturexport ökar också de vanligtvis kortvariga toppinkomsterna för artister av typ Lordi, som emellertid redan om några år kan ha försvunnit från världsarenorna.

Exportentusiasmen inom statsförvaltningen kan leda till positiva synergieffekter men också till byråkratiskt dubbelarbete. Förhoppningsvis äter undervisningsministeriets nygrundade exportavdelning inte upp de redan nu njugga anslagen för sakkunniga och erfarna äldre aktörer på fältet, som informationscentren Fili, Frame och Design Forum och Finlands kulturinstitut världen över.

Tuva Korsström

09-1253 229, tuva.korsstrom@hbl.fi

VECKANS FIGUR

Ett inte alldeles perfekt stipendiesystem

Finland har, som en typisk nordisk välfärdsstat med liten hemmamarknad, ett statligt stödsystem för konstnärer. År 2005 åtnjöt 551 konstnärer statens arbetsstipendier, vilket utgör tre procent av landets hela konstnärskår.

Konstnärsstipendierna är skattefria och år 2005 gav de en årsinkomst på 14 782 euro. Samma år uppgick hela summan för konstnärsstipendier till 7,3 miljoner euro eller omkring två procent av statens konst- och kulturbudget.

Av veckans figur framgår det vilka konstnärsgrupper som är de största mottagarna av stipendier. Det är dessa konstnärer som har de största svårigheterna att kombinera sin konstutövning med andra förvärvsinkomster och som heller inte kan få sin utkomst på sin konst, hur kvalitativt högtstående den än må vara.

På senare tid har konstnärerna och forskarna som drabbas av liknande missförhållanden riktat uppmärksamheten på att stipendiesystemet lämnar dem utanför pensionsskyddet och alla former av socialskydd. Ett lagförslag som skulle ha åtgärdat missförhållandena förföll i höstas eftersom det ansågs för dyrt både för statliga, kommunala och privata stipendiefinansiärer. Lagförslaget skulle ha krävt en höjning på 25 procent av de statliga stipendieanslagen, alltså en betydligt lägre summa än det föreslagna export­tillägget på 10 miljoner euro (se ovan).

Tuva Korsström

[Figurens rubrik:]

Mottagare av statens konstnärsstipendier 2002-2005

[Figurens text:]

Bildkonst 22%

Teater 12%

Fotografi 4%

Cirkus 1%

Musik 17%

Arkitektur 4%

Film 6%

Hantverk. design 6%

Kritik 3%

Dans 5%

Litteratur 20%

Källor: Pauli Rautiainen: Taiteilija-apurahajärjestelmän toimivuus ja koettu vaikuttavuus. Taiteen keskustoimikunta. www.tatusotu.blogspot.com

Matti Apunen: "Artistin apea valitus" (Aamulehti 11.3.07)

Matti Apunen: "Artistin apea valitus" (Aamulehti 11.3.07)