Taiteilijapalkkakysymys

Essee on ilmestynyt Nuori Voima -lehdessä 1–2/07.

***

TAITEILIJAPALKKAKYSYMYS

Martti-Tapio Kuuskoski

Bic Mac vie halut – tässä kulutuskapitalismin tuskallinen paradoksi, jonka takia kapitalismi ajautuu koko ajan kohti omaa vallankumoustaan. Siksi taiteilijoiden ja muiden hengenviljelijöiden poliittinen vääntövoima ei liene koskaan ollut suurempi kuin tänä päivänä.

Kovin kaukana ei ole, ainakaan teoriassa, aika, jolloin kapitalisti maksaa mielellään siitä, että hengenviljelijä sitoutuu tekemään työtään markkinatalouden logiikan ulkopuolella. Siinä vaiheessa henkisen kulttuurin katovuodet ovat kuitenkin tuoneet muassaan jo paljon korjaamatonta vahinkoa. Tilanne voitaisiin nähdä ja hoitaa valtiollisella hengenviljelijäpalkalla jo nyt. Valitettavasti kaukokatseisuus ei kuitenkaan ole viime aikoina ollut yhteiskuntapoliittinen hyve.

Taiteilijapalkan historiaa Suomessa

Suomessa taiteilijapalkkakysymys nousi esiin 1970-luvun alussa. Vuonna 1972 Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Kari Jylhä lupasi opetusministeriölle ”suurta kuumaa pakettia”. Helsingin Sanomat (17.9.1972) kirjoitti asiasta seuraavasti: ”Vain rusettia vailla olevan paketin isoin asia on taiteilijapalkka, jonka toteuttamista seura pitää niin tärkeänä ettei sitä pidä enää jättää pelkkien juhlapuheiden varaan.”

Paketissa vaadittiin myös taiteilijaprofessuurien lakkauttamista ja taiteilijoiden yrittäjäeläkejärjestelmän purkamista. ”Itsenäisten kulttuurityöntekijöiden pakottamista yrittäjäeläkelainsäädännön piiriin” vastustettiin koska ”yksityisen liikeyrittäjän ja luovaa työtä tekevän rinnastaminen on väärin”. Kuvataiteilijoiden ajaman uudistuksen oli tarkoitus koskea kaikkia luovaa työtä tekeviä, kuten esimerkiksi kirjailijoita.

Kolmenkymmenenviiden vuoden takaisessa lehtiartikkelissa Jylhä toteaa itse seuraavasti: ”Pahinta taide-elämässämme onkin se, että valtion varoin koulutetaan ihmisiä, joita sitten ei työllistetä.” Tilanne on tällä hetkellä vähintäänkin yhtä paha.

”Suuri kuuma paketti” poltti poliitikkojen hyppyset. Mutta vuonna 1981 taiteilijat olivat jälleen asialla taiteilijapalkkavaatimuksineen, nyt jo laajemmalla rintamalla ja suuremmalla äänellä. Eri taiteenaloja edustava ”Taiteen puolesta” -työryhmä järjesti mielenosoituksen Helsingissä, ja vastaavia mielenosoituksia järjestettiin myös muissa kaupungeissa. ”Taiteilijoille palkka, siitä se kaikki alkaa”, banderollit huusivat.

Jo aamuyöstä oli lähdetty toteuttamaan ”päivä ilman taidetta” -tempausta, ”jonka täydellisen onnistumisen pääkaupungin aina valpas poliisikunta vaivoin sai torjuttua”, kuten Taide-lehti kirjoitti (3/1981).

Siihen aikaan tämä oli lööppitavaraa. Iltasanomien otsikot kirkuivat: ”Taiteilijat tekivät iskun Helsingin yössä – Patsaat yritettiin peittää”. Teko herätti moraalista närkästystä: ”Lähes 30 merkittävää helsinkiläistä veistosta piti peittää tänään aamuvarhaisella mustalla jätemuovilla tai keltaisilla lakanoilla. ’Päivä ilman taidetta’ oli tekijöiden teema. Ja sillä pyrittiin maksattamaan valtiolla taiteilijapalkka.” (IS 23.4.1981.)

Nykyisessä hullujen päivien maailmassa tuskin kukaan viitsisi tai edes huomaisi välittää moisesta. Nyt mellakkapoliisin tärkein tehtävä on turvata omaisuutta, ei suinkaan julkista taidetta.

Mielenosoituksen syynä oli se, että poliittisesti miltei sovitusta taiteilijapalkasta sittenkin luovuttiin. Näin ”maan hallitus [oli] jälleen kerran pettänyt maamme taiteilijat ja syönyt hallitusohjelmassaan antamansa lupauksen. Opetusministeriön esityksestä taiteen keskustoimikunnan laatima ehdotus palkaksi ei enää kelvannut, vaan hallitus päätti jälleen kerran siirtää asian työryhmän käsiteltäväksi.” (Taide 3/1981.)

Työryhmän laatima ehdotus merkitsi ”tosiasiallisesti luopumista taiteilijoiden ajamasta ja poliittisten puolueiden kannattamasta taiteilijapalkasta. Työryhmä ehdottaa nykyisiin apurahoihin 15 apurahaa vuodessa lisää. Näiden kesto olisi 15 vuotta.” (Taide 3/1981.)

Kompromissiksi tarjottu pitkäaikaisten taiteilija-apurahojen järjestelmä luotiin vuonna 1982 – ja se purettiin vuonna 1994. Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen silloinen esimies Heikki Hellman kirjoitti jäähyväissanoiksi: ”Pitkien apurahojen aikakausi jää kestoltaan kananlennoksi, mutta jos pitää arvioida sen kulttuuripoliittista merkitystä, kuulen kotkan siipien havinaa.” (HS 18.12.1994.)

Taiteilijatilanteita muualla Euroopassa

Irlannissa otettiin vuonna 1969 käyttöön taiteilijoiden tekijänoikeustuloja koskeva veropoikkeuslaki. Alkuperäisenä tarkoituksena oli hengenviljelyn tukeminen, mutta todellisuudessa Irlannista on muodostunut suurituloisten taiteilijoiden veroparatiisi, samalla kun taiteilijoiden keskimääräinen elintaso on monia muita Euroopan maita alhaisempi. Verovapaus on myönnetty, mikäli kyseessä on taiteelliseksi luokiteltu myyntituottoja tuova taideteos. (Turun Sanomat 3.1.2007.)

Jo tämän valintakriteerin olemassaolo on taiteen vapauden kannalta hieman irvokas yksityiskohta. Muiden maiden kirjastokorvaus- ja taiteilijapalkkajärjestelmiä korvaava systeemi alkaa muutenkin olla aikansa elänyt, koska se painottaa taiteilijan sijasta teos-tavaraa sekä tekijänoikeuksiin liittyvää tuloa, joka on jo katoamassa taiteellisen toiminnan ja toimeentulon keskiöstä. (Se, että tekijänoikeudet ovat viime aikoina nousseet niin tärkeäksi asiaksi, heijastaa itse asiassa kapitalistisen järjestelmän sisäistä hätätilaa.)

Hollannissa tuli vuonna 1999 voimaan laki eräänlaisesta taiteilijapalkasta, jota voi saada jokainen maassa ammattimaisesti taiteilijana toimiva. Tämän perustoimeentulon lisäksi taiteilijalla on oikeus hankkia myös lisätuloja omalla alallaan. Järjestelmän ongelma on se, että tämä ns. WIK-turva on jokseenkin nimellinen – noin 2800 markkaa kuukaudessa (HS 2.6.2000), siis 460 euron tienoilla – ja sitä voi saada vain neljä vuotta kerrallaan. Määräajan alkuperäisenä ideana oli se, että jos ei neljässä vuodessa ala tulla toimeen omillaan, alkaa olla jo aika harkita alan vaihtoa.

Taloudellista yrittäjyyttä korostavat mallit eivät kuitenkaan sovi kukoistaville hengenviljelyksille, ei vaikka oma-aloitteisuus ja itsenäisyys olisivatkin taiteilijalle ja yrittäjälle yhteisiä piirteitä. Ei edes agrikulttuurin harjoittaja tekisi Suomessa mitään ilman huomattavia tukia, ja hän sentään tuottaa enemmänkin vatsantäytettä kuin hengenruokaa, siis ruokatavaroita. Millään ihmisyhteisöllä ei periaatteessa ole sen oman itsensä vuoksi varaa laittaa jäseniään maksamaan hengenruoasta samalla periaatteella kuin ruokatavarasta. Ei, vaikka juuri tällaista epäonnista ihmiskoetta juuri nyt tehdäänkin hyperteollistuneessa markkinataloudessa, joka on kapitalismin nykymuoto.

On selvää, että mikäli kapitalismi ymmärretään ennen kaikkea libidinaalisena ekonomiana, se on tähän tilanteeseen ajauduttuaan näännyttämässä itseään.

Voimme, ainakin filosofi Bernard Stieglerin mukaan, odottaa kapitalismin sisäistä vallankumousta, jossa tuottajan ja kuluttajan suhteeseen perustuva järjestelmä korvautuu uudella hengen teknologioiden ja henkisyyttä luovien taiteen rakastajien, amatöörien aikakaudella. Ydin Stieglerin ajatuksessa on joka tapauksessa se, että kulutuskapitalismin nykyinen ”polttoaine”, teollistunut halutuotanto, johtaa halun tuhoon ja ”symboliseen kurjuuteen”, joka merkitsisi kapitalismin itsetuhoa.

Jos markkinatalous osaisi ajatella, jos se olisi edes oikea ideologia, jos se kykenisi näkemään nenäänsä pidemmälle, se tarjoaisi jo tässä vaiheessa taiteilijoille erikoista sopimusta, joka olisi hyvin samanlainen kuin Wotanin ja Siegfriedin suhde Wagnerin Ringissä: täydellisen ylivallan takia itseään tuhoon ajava Wotan-jumala tarvitsisi, voidakseen pelastaa edes jotain maailmastaan, ensimmäisen hänestä täysin riippumattoman ihmisen, Siegfriedin.

Mutta siirtykäämme Norjaan: Siellä on aito taiteilijapalkkajärjestelmä, vaikka siihen eivät kaikki osallisiksi pääsekään. Järjestelmä kattaa kaikkien taiteenalojen tekijät. Tarkoitus on turvata taiteilijan työrauha eläkeikään saakka valtion minimipalkan suuruisella jatkuvalla takuutulolla, jota kuitenkin taiteilijan mahdolliset muut tulot vähentävät. Tämä onkin kohtuullista.

Ja mitä tällaisesta taiteilijoiden työhön panostamisesta syntyy? No, ainakin vuonna 1996 Norjan kustannusyhdistys myi ulkomaille noin sadan norjalaisen kirjan kustannusoikeudet (HS 17.8.1996).

Mikä on siis muuttunut?

Taiteilija-apurahat Suomessa ovat olleet kompromissi ja korvike taiteilijapalkalle. Lainsäädännöllisenä lähtökohtana on ollut ajatus taiteilijoiden toimeentulojärjestelmästä. Kuten Heikki Hellman totesi kahdeksan vuotta sitten, kulttuuripolitiikassa on ajauduttu jatkuvasti yhä kauemmas sosiaalipolitiikasta, yhä pidemmälle kilpailuyhteiskunnan suuntaan, menestyjien palkitsemiseen ja teostuotantoa korostavaan tulosvastuuseen, sekä yhä harvempien palkitsemiseen yhä suuremmin apurahoin (HS 16.10.1999). Nykyään on vielä entisestäänkin korostunut yksittäisten teosten kulutustavaranomainen palkitsemistrendi.

Tämä tavaran kanssa ilakoiminen ei tule kuitenkaan olemaan kestävä suuntaus – ja syy on siinä, että kapitalismi ei kestä sitä.

Taiteilija Perttu Näsänen kirjoitti runsas neljännesvuosisata sitten artikkelissaan ”Miksi taiteilijapalkka?” (Taide 3/1981): ”On täysin totta, ei taidetta pidä tukea. Ei taiteilija tosiaankaan tarvitse kainalosauvoja. Eihän peruskoulun opettajiakaan tueta. Ei koululaitosta yhteiskunnan toimesta tueta vaan sitä rahoitetaan. Myös taidetta on rahoitettava. [...] taiteilijalle on maksettava siitä, että hän tuottaa taiteellisia ideoita, henkisiä arvoja.”

Ilman sosiaalipoliittiselta perustalta lähtevää hengenviljelyksen rahoitusta katoavat – Stieglerin termejä lainatakseni – singulaarisuudet (ainutlaatuisuudet) partikulaarisuuksien (erikoisuuksien) tieltä, ja tämä merkitsee myös individualistisen halun yhteiskunnallista kuolemaa. Ongelma liittyy kiinteästi demokratialle välttämättömään kansalaisuuteen, joka on hyvää vauhtia korvautumassa yleisöillä, asiakkailla ja kuluttajilla.

Toki elämme nyt hurjaa kulttuurisen taantumuksen aikaa. Ehkä hengenviljelyn katovuosista ei enää selviydytäkään?

Ei ole sattumaa, että kulttuurinen taantumus alkoi samoihin aikoihin kuin Neuvostoliiton hajoaminen. Neuvostoliiton poliittinen vääntövoima, jota saamme kiittää (pian raunioitetusta) suomalaisesta hyvinvointivaltiosta, on kuitenkin nyt korvautunut hajallaan olevien kulttuurityöläisten hieman monimutkaisemmalla poliittisella vääntövoimalla, jota ilman maa ei viheriöi...

Horisontissa siintääkin jo kysymyksiä: olemmeko sittenkin matkalla kohti marxilaista utopiaa, jossa taide pääsee vihdoin lepoon vallankumouksellisesta työtehtävästään, ja siitä tulee lopulta vapaiden kansalaisten, amatoraatin, vapaata huvia ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta?
Vai olisiko kuitenkin ensin lähdettävä rakentamaan uudenlaisten, standardisaatiota vastustavien hengenviljelyn instituutioiden aikakautta?

Teksti on ilmestynyt Nuori Voima -lehden työtä käsittelevässä teemanumerossa 1–2/2007.

PROARTE KEHYSRIIHELLE: HUIPPUYLIOPISTOHANKKEESSA OTETTAVA MIETTIMISTAUKO (lehdistötiedote 22.5.2007)

Seuraavassa Pro Arten julkisuuteen saattama lehdistötiedote ennen Vanhasen kakkoshallituksen kehysriihtä 23.5.2007.

(M.-T. K.)

* * *

Lehdistölle 22.5.2007

PROARTE KEHYSRIIHELLE: HUIPPUYLIOPISTOHANKKEESSA OTETTAVA MIETTIMISTAUKO

"Rahoituspäätöstä ei tule tehdä ennen kuin voidaan osoittaa, että asianosaisilla on ollut mahdollisuus tulla asiassa kuulluiksi."

Huippuyliopistoa vastustavan ProArte-vetoomuksen alullepanijat vaativat, että huippuyliopistohanke jäädytetään toistaiseksi. Huippuyliopiston rahoituksesta on tarkoitus päättää huomenna alkavassa kehysriihessä.

ProArte-vetoomuksen laatineiden Elina Hirvosen ja Katju Aron mielestä kiireellä valmisteltu ja vasta helmikuussa julkisuuteen tuotu esitys on liian suuri kulttuuripoliittinen päätös runnottavaksi läpi muutamassa kuukaudessa. "Hankkeen valmistelussa ei ole pohdittu sitä, miten päätös vaikuttaa suomalaiseen taidekenttään pidemmällä aikavälillä. Itse asiassa taidetta ei ole huomioitu valmistelussa lainkaan. Nyt kiireessä tehtävillä päätöksillä on kuitenkin suora vaikutus siihen, minkälaista taidetta Suomessa tulevaisuudessa tehdään ja ketkä sitä tekevät."

Hanke mullistaa taideteollisten alojen tulevaisuuden, mutta sen valmistelussa ei ole kuultu taiteen asiantuntijoita tai esimerkiksi niitä tyypillisiä pieniä ja keskisuuria yrityksiä perustavia ja menestyviä luovan alan yrittäjiä, joita Taideteollisesta korkeakoulusta valmistuu joka vuosi. "Kaavaillun yliopiston strategiassa taiteen ja luovuuden edellytykset on jo valmiiksi tukahdutettu, kun strategia on määritelty hyvin kapea-alaisesta elinkeinoelämävaikuttajien näkökulmasta. Valmistelussa ei ole pohdittu riittävästi sitä, mikä luovaa yrittäjyyttä todella synnyttää ja minkälaiset toimintaedellytykset se vaatii kehittyäkseen."

Huippuyliopistohanketta vastustaa suuri osa, ellei enemmistö, Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoista ja niistä taiteen ammattilaisista, jotka voivat antaa Suomessa korkeatasoisinta taideteollisten alojen opetusta. "Hallituksen ja huippuyliopistohankkeen vetäjien tulisi miettiä, onko viisasta toteuttaa hanketta ilman opiskelijoiden ja taidekentän tukea. Miten huippuyliopisto voi toimia, jos siellä opiskelu ja opettaminen ei ole taiteen huippuosaajien mielestä mielekästä?"

Tilanne on kriisiytynyt ja Taideteollisessa korkeakoulussa henkilöstö ja jopa ylioppilaskunta on asiassa jakautunut, ilmeisen vähemmistön tukiessa hanketta. Hankkeen vastustajat kokevat, että heidän näkemyksiään ei oteta valmistelussa huomioon. Hankkeen vetäjät korkeakouluissa ja opetusministeriössä eivät kuitenkaan vastaa kritiikkiin. Taideteollisessa korkeakoulussa rehtorin kyselytunnilla 21.5. rehtori Yrjö Sotamaa totesi ykskantaan, että työ on tehty hyvin ja väisti vaatimuksen asian alistamisesta äänestykselle. Kysymykseen siitä, miksi valmistelussa ei ole kuultu taiteen asiantuntijoita, rehtori Sotamaa vastasi, että asiassa on kuultu niitä tahoja, joita työryhmä ja opetusministeriö pitivät hankkeen kannalta keskeisinä. Näitä keskeisiä asiantuntijatahoja ovat olleet vain elinkeinoelämän edustajat.

"On absurdia, että valmistelussa on kuultu vain elinkeinoelämän edustajia. Kun taideteollisen opetuksen kansalliseksi erityistehtäväksi määritellään Suomen kilpailukyvyn edistäminen, on ennen kaikkea kuultava taiteen asiantuntijoita ja keskusteltava kulttuuripolitiikan linjasta ja taiteen tulevaisuudesta", toteavat Aro ja Hirvonen.

Opetusministerille ja hallituspuolueiden puheenjohtajille ja puoluesihteereille tänään toimitetussa kannanotossaan vetoomuksen laatijat vaativat hallitukselta, että tällaiselle keskustelulle varataan aikaa, eikä päätöstä rahoituksesta tehdä ennen kuin voidaan osoittaa, että päätösprosessissa on noudatettu avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteita ja että kaikilla asianosaisilla on ollut mahdollisuus tulla asiassa kuulluiksi. "Hankkeen väitetylle kiireellisyydelle ei ole mitään perusteita."

ProArte-vetoomus syntyi vastareaktiona suunnitelmille yhdistää Taideteollinen korkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Kauppakorkeakoulu niin sanotuksi huippuyliopistoksi. Vetoomuksen on tähän mennessä allekirjoittanut yli 5300 Taideteollisen korkeakoulun opiskelijaa ja opettajaa sekä suuri joukko Suomen arvostetuimpia taiteilijoita jokaiselta Taideteollisen korkeakoulun opetusalalta. Allekirjoittaneiden joukossa ovat muiden muassa elokuvaohjaajat Aki Kaurismäki ja Pirjo Honkasalo, valokuvaajat Stefan Bremer ja Elina Brotherus, graafikot Pekka Loiri ja Marja-Leena Muukka, kuvataiteilijat Leena Luostarinen ja Heta Kuchka, arkkitehti Juhani Pallasmaa, professori, näyttelijä Kati Outinen, kapellimestari Esa-Pekka Salonen ja säveltäjä Kaija Saariaho.

ProArte-vetoomus oli tarkoitus luovuttaa opetusministerille 18.5. mennessä. Audienssia pyydettiin sekä opetusministeriltä että kulttuuriministeriltä, mutta tapaamiselle ei järjestynyt kalentereista aikaa. Nimien keruu vetoomukseen jatkuu kunnes mahdollisuus audienssiin tarjoutuu. Vetoomus on luettavissa osoitteessa http://proarte.vetoomus.org

Lisätietoja:

Katju Aro
Graafinen suunnittelija, yrittäjä
Taideteollisen korkeakoulun opiskelija

Elina Hirvonen
Kirjailija, toimittaja
Taideteollisen korkeakoulun opiskelija

Eeva Rantala tutkijanuraseminaarissa 18.4.2007

Tutkijanuraseminaari 18.4.2007, Porthania, Helsingin yliopisto
Puheenvuoron tiivistelmä

Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala:

Suomeen on luotava selkeä tutkijanuramalli

Tohtoreita valmistuu noin 1400 vuodessa. Jatkossa vain noin kolmannes tohtoreista voi työllistyä yliopistoihin. Tarvitaanko näin paljon tohtoreita? Tieteentekijöiden liiton näkemyksen mukaan tohtoreita tulee liikaa tietyillä aloilla, esimerkiksi biologian alalla ja osalla humanistisista ja yhteiskuntatieteellisistä aloista. Tohtoreiden työttömyysaste on edelleenkin suhteellisen alhainen, noin 2 % tohtoreista, mutta esimerkiksi biologitohtoreita on koko ajan ja työttöminä noin 50 ja kaikki työllistyneetkään eivät ole koulutusta vastaavissa töissä.

Jatko-opiskelupaikan saa edelleenkin suhteellisen helposti. Väitöskirjaansa tekevällä ei ole kuitenkaan ennustettavaa tutkijanuraa. Jo väitöskirjavaiheessa monilla palvelussuhde, apurahakaudet ja työttömyysjaksot vuorottelevat. Väittelyn jälkeen monet putoavat tyhjän päälle. Post doc -paikkoja on liian vähän ja tohtoreille on työmahdollisuuksia yksityissektorilla ja muulla julkisella sektorilla niukasti.

Määräaikaisia palvelussuhteita on vähennettävä ja palvelussuhteiden on oltava pidempikestoisia. Ikäluokkien pienentyessä kilpailu työntekijöistä kovenee. Epävarmalle ja pienipaikkaiselle tutkijauralle on vaikea houkutella nuoria.

Tieteentekijöiden liiton näkemyksiä tutkijanuran kehittämisestä

Suomeen on luotava selkeä tutkijanuramalli. Tuoreessa hallitusohjelmassa luvataan satsata ammattimaiseen tutkijanuraan, mikä onkin kannatettavaa. Vastuu tohtoreiden työllistymisestä on myös yliopistoilla. Jo tutkijanurana alkuvaiheessa, väitöskirjaa aloitettaessa on käytävä läpi uravaihtoehdot ja työllistymismahdollisuudet.

Opetusministeriön tutkijanuratyöryhmän esittämä neliportainen tutkijanuramalli on hyvä pohja uudistuksille. Opetusministeriö on esittänyt tutkijanuran toimenpideohjelmassa alimmalla portaalle nuorempi tutkija -nimikettä. Tästä Tieteentekijöiden liitto on tyytyväinen. Olemme usean vuoden ajan vastustaneet tohtorikoulutettava tai tutkijakoulutettava -nimikkeitä. Ansioluettelossa koulutettava ei näytä hyvältä, tätä vieroksuvat yksityiset työnantajatkin. Koulutettava -nimikkeestä on myös aiheutunut runsaasti hankaluuksia työvoimaviranomaisten kanssa. Euroopan komission suosituksessa eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta ja tutkijoiden työhönoton säännöstöstä käytetään tässä vaiheessa nimikettä 'early stage researcher'.

Toinen vaihe on tutkijatohtorivaihe. Tutkijatohtori -nimike on liiton mielestä hyvä, mutta tutkijatohtoripaikkoja on aivan liian vähän. Tutkijatohtoripaikat voisivat olla kolmivuotisen sijaan viisivuotisia. Kolmannen vaiheen nimikkeeksi sopisi Tieteentekijöiden liiton näkemyksen mukaan tutkijadosentti, joka kuvastaisi tieteellisen pätevöitymisen kasvamista (tutkijanuratyöryhmän ehdotus: yliopistotutkija, akatemiatutkija). Tässä vaiheessa pitäisi pätevöityneille tutkijoille olla jo vakinaisia paikkoja. Neljäs vaihe on professoritaso, johon liitolla ei ole huomauttamista.

Nykyisellään yliopistoissa ei ole riittävästi resursseja perustaa väittelyn jälkeisiä virkoja. Liiton näkemyksen mukaan ulkopuolista rahoitusta täytyy suunnata pidempikestoisiin tutkimushankkeisiin, jolloin voidaan luoda tutkijanuralle vakautta. Yhteisrahoitteiset mallit (yliopisto, ulkopuoliset rahoittajat, säätiöt) ovat selvittämisen arvoisia. Naistutkijoiden uralla etenemisen esteitä on poistettava.

Tämä tutkijanuratilaisuus on esimerkki siitä, että tutkijoiden kannattaa verkostoitua ja pitää yhtä. Yhteisvoimin voimme paremmin ajaa asioitamme. Liiton puheenjohtaja on jäsenenä juuri perustetussa yhteistyöryhmässä, joka on perustettu tutkijanuratyöryhmän suositusten toteutumista ja vaikuttavuuden seurantaa varten. Valtion määräaikaistyöryhmässä taas valmistellaan lainsäädännöllisiä muutoksia pätkätöiden vähentämiseksi ja palvelussuhteiden pidentämiseksi myös yliopistoissa.

www.tieteentekijoidenliitto.fi

Tapauskertomus: monialaisuudesta rangaistaan

Tässä Sirpa Kärkkäisen tapauskertomus kokonaisuudessaan (jatkoa tästä TATUSOTU-blogin kirjoituksesta), sekä siihen liittyvää "viranomaiskirjeenvaihtoa".

(L.L.)

* * *

Syksyllä 2003 olin töissä kolmessa eri työpaikassa. Työpaikat olivat Adecco, Espoon Työväenopisto ja Vantaan aikuisopisto. Sen lisäksi opiskelin Helsingin yliopistossa, jossa suoritin italialaisen filologian maisterin tutkintoa ja opettajaopintoja. Työtunteja kertyi viikossa 20-30:een, sillä olin tekemässä graduani. Lisäksi minulla oli ja on edelleen toiminimi, jolla myyn kuvituksiani ja sarjakuviani. Tuohon aikaan minulla oli kuitenkin niin paljon opiskelun ja muun työn teon kanssa puuhaa, että myin yhden sarjakuvapaketin Sydänliitolle vuoden 2003 lopussa, jonka laskutin muistaakseni vuoden 2004 alussa. Sitä ennen en ollutkaan myynyt mitään kahteen vuoteen enkä sen jälkeenkään yli vuoteen, sillä muut työt veivät niin paljon aikaa.

Marraskuussa 2003 sain ilokseni tietää, että olen raskaana. Joulukuussa lopetin työt Vantaan aikuisopistossa, jossa olin vetänyt yhtä kurssia. Samalla lopetin myös työt Adeccolla, jossa olin ollut töissä 15-25 tuntia viikossa. Jatkoin vain yhtä kurssia Espoon Työväenopistossa ja päätin keskittyä lopputyön valmiiksi tekemiseen ennen lapseni syntymää. Sainkin pro graduni valmiiksi kesällä ja tyttäreni syntyi elokuussa. Valmiit maisterin paperit hain Helsingin yliopistosta marraskuussa 2004. Sitten keskityin olemaan täysipäiväisesti äiti vuoden ajan.

Keväällä 2005 hain ahkerasti opetustyötä, mutta sillä kertaa ei tärpännyt. Päätimme laittaa lapsemme kuitenkin hoitoon, sillä hyvä hoitopaikka oli löytynyt. Ajattelin, että voisin vuoden ajaksi saada vaikka pätkätöitä toimistoalalta, sillä olinhan tehnyt toimistotöitä opiskelun ohessa jo kolme vuotta Adeccon kautta. Ikävä kyllä sekään naru ei vetänyt: töitä ei löytynyt niin mistään. Tyttäremme oli kuitenkin hoidossa ja laskut juoksivat. Oli nöyrryttävä ja mentävä työvoimatoimistoon pyytämään työttömyyskorvausta.

Kuten näistä papereista näkyy, asiani käsiteltiin kuitenkin tosi yliolkaisesti. Pitkä työhistoria nollattiin (en ollut muka edes kymmentä kuukautta töissä ennen työttömäksi jäämistäni) ja toiminimi, jolla olin myynyt yhden kuvituksen, tekikin minusta päätoimisen yrittäjän. Suutuin ihan hirveästi. Koska aikaa oli, tein valituksen, johon keräsin kaikki tositteet työsuhteistani kahden edeltävän vuoden ajalta sekä tositteen verohallituksesta, josta näkyi, että olin todellakin myynyt vain tuon yhden kuvituksen tammikuussa 2004. Kuvituksesta olin saanut tuloja 500 euroa ja palkkatuloni olivat noin 14 000 euroa samaiselta ajanjaksolta. Päätös oli siis tosi epäoikeudenmukainen.

Asia jauhautui byrokratian rattaissa noin puoli vuotta ja sitten päätös oikaistiin. Samalla olin kuitenkin ehtinyt jo valittaa tasa-arvovaltuutetulle sekä kansanedustaja Susanna Rahkoselle, jonka avustaja otti minuun yhteyttä ja kertoi Rahkosen harkitsevan välikysymyksen tekoa tapauksestani eduskunnassa.

Tuohon aikaan olin kuitenkin jo töissä BTJ:ssä ja koin, että oikaistu päätös minun osaltani riitti.

Nyt kun taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvasta on alettu puhua enemmänkin, haluaisin kuitenkin tuoda tämän tapauksen esiin. Minusta se kuvaa hyvin sitä turvatonta asemaa, joka kuva-taiteilijalla/tutkijoilla ja pätkätyöläisillä on. Mitä moninaisempi on ihmisen ammattikuva, sen varmempaa näyttää olevan täysin mielivaltainen kohtelu sosiaaliturva-asioissa. Palkkatyöllä hankittu työttömyysturva evätään automaattisesti, jos vain siihen näyttää olevan minimaalisempiakin perusteita.

Tämä asia kiinnostaa minua jatkossakin edelleen, sillä elän tätä moninaista ammattikuvaa koko ajan ja sen turvattomuus huolettaa minua äitinä ja huoltajana.

Kesällä 2005 sain onnekseni kuvittaa kokonaisen kirjan ja tänä keväänä olen kuvittanut ja taittanut jo toisen. Samalla neuvottelemme kolmannesta teoksesta. Piirrän myös sarjakuvaa "Lapsen kanssa" Pikkuväki-lehteen ja olen piirtänyt sitä nyt vuoden 2006 alusta lähtien. Samalla kuitenkin opetan italiaa Helsingin opetusviraston alaisuudessa (olenhan nyt pätevä opettaja) sekä Helsingin aikuisopistossa. Opiskelut myös jatkuvat edelleen - pätevöidyn tällä hetkellä TAIK:in muuntokoulutuksessa myös kuvaamataidonopettajaksi.

Tässä tilanteessa tiedän varmaakin varmemmin sen, että jos jäisin työttömäksi, en todellakaan saisi tukea mistään. Siitäkään huolimatta, että toiminimeni tuotto ja palkkatöiden palkka verotetaan yhteen. Siitäkään huolimatta, että kuulun työttömyyskassaan. Siitäkään huolimatta, että palkkatyöni ylittävät toiminimen tuoton. Siitäkään huolimatta, että työhistoriani on pitkä.

Kaikesta tästä päättelen, että asioissa olisi todella paljon korjaamisen varaa. Ahkeruudesta ei taiteilijoita palkita, tosiasialliset olosuhteet pyritään vääristämään joksikin muuksi, kunhan vain saadaan evättyä oikeus normaalin palkkatyön tuottamaan sosiaaliturvaan.

Ironisen huvittavaa tässä tilanteessa on myös liikevaihtoveron laskutusperiaate. Sarjakuvasta ja kuvituksista verotetaan 22 prosenttia, niin kuin muistakin tuotteista ja palveluista. Ne kun eivät nääs ole verovirkamiehen mielestä taidetta. Muilla taideluomilla, joiden olemuksen laadun ja sisällön tietysti taas arvioi verottaja, on alhaisempi, kahdeksan prosentin liikevaihtovero.

Valtio on siis päätellyt suuressa viisaudessaan, että jos on olemassa taidetta, jolla on valmiit myyntikanavat, niin vero otetaan maksimaalisena. Jos taas taiteilija tarvitsisi työnsä oikeuttamaa sosiaaliturvaa, niin valtio vetäytyykin vastuusta... Minusta olisi vähintäänkin oikeutettua, että graafisen teollisuuden tuottama liikevaihtoveron tuotto kohdistettaisiin korvamerkittynä taiteilijoiden sosiaaliturvan kustannuksiin. Se tuotto on melkoinen, ja sillä rahasummalla voisi hyvinkin paikata nämä surkeat pikkusummat, joita työvoimaviranomaiset tuntuvat puolustavan kuin omaa rahakukkaroaan. Ja tulisipa samalla esille sekin seikka, että eivät taiteilijat suinkaan tuota vain kustannuksia, vaan kysymys on siitä, kuinka kakku jaetaan.

Sirpa Kärkkäinen

* * *

TÄSSÄ vielä otteita SirpaK:n paperisodasta, joka syttyi yhdestä myydystä taideteoksesta:

Kansanedustajaehdokkaiden vastaukset kolmeen TATUSOTU-kysymykseemme

Taidegraafikko ja akateemikko Outi Heiskanen vihki mielenosoituksessamme 2.3. eduskuntatalon portaille saapuneet puhujat Hengenviljelijöiden ritarikuntaan. Tämä merkitsee vihityille ei vain kunniaa vaan myös velvollisuutta ajaa vastedes Hengenviljelijöiden asiaa yhteiskunnallisessa toiminnassaan.

Hengenviljelijöiden ritarikuntaan vihittiin Outi Alanko-Kahiluoto (vihr), Tuula Haatainen (sd), Terhi Peltokorpi (kesk), Sari Sarkomaa (kok), Johanna Sumuvuori (vihr), Astrid Thors (ruots), Erkki Tuomioja (sd), Kari Uotila (vas) ja Juha-Pekka Väisänen (Skp) sekä poliittisten sitoumuksien ulkopuolelta kirjailija ja tutkija Virpi Hämeen-Anttila.

Meidän on nyt TATUSOTUrit-blogissa toimittava hieman samalla tavoin. Julkaisemme täällä kansanedustajaehdokkaiden vastauksia, joita he ovat antaneet kolmeen TATUSOTU-aiheiseen kysymykseemme. Kysymykset ovat:

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka ”työllistyy omassa työssään”.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu – mikä?

Koska käytännössä kaikissa vastauksissa puolletaan voimakkaasti TATUSOTUreiden vaatimuksia, että taiteilijoiden, tutkijoiden ja muiden kulttuurityöntekijöiden sosiaaliturvan ongelmat on pikaisesti selvitettävä ja saatava kuntoon, ei meillä ole mitään syytä olla vihkimättä kaikkia vastanneita ehdokkaita yhdellä kertaa TATUSOTUreiksi!

Suurempaa eroavaisuutta politiikan kentällä on syntynyt ainoastaan jatkotoimenpiteitä koskevien näkemysten välille – siis siitä, mitkä olisivat ne keinot, joilla vapaan hengenviljelyn asemaa voitaisiin vahvistaa yhteiskunnassa.

No, selvää joka tapauksessa on, että tulevaisuuden demokratia vaatii älykkäitä ratkaisuja tässäkin asiassa!

Sinikka Hurskainen (sd, Kymi)

1) Taiteilijoiden apurahan määrä on liian alhainen ja luonnollisesti säännökset liian kireitä, kun taiteilijat apurahan jälkeen luokitellaan yrittäjiksi. Olen alkanut valmistella asiaan liittyvää toivomusaloitetta, jonka sisältönä on, että hallitus lisäisi apurahojen määriä, tarkastaisi siihen liittyviä säännöksiä ja myös ajanmukaistaisi apurahan suuruutta.

2) Apurahalla työskentelevien asemaa tulee korjata. Vähintäänkin eläketurva-, sairaus- ja äitiyspäiväraha tulisi sisältyä apurahansaajan oikeuksiin. Samoin apuraha on tarkoitettu työtiloihin, materiaaleihin ynnä muihin tällaisiin hankintoihin, eikä esimerkiksi työtila aina ole sama asia kuin asunto, joten asumistuen kytkentä apurahan saamiseen yllä mainitulla tavalla ei ole perusteltua. Yritän viedä eduskunnassa eteenpäin korjauksia näihin epäkohtiin.

3) Olen ollut vahvasti tukemassa taiteilijoita ja taidetta eduskunnassa eri lakien, käsittelyjen ja keskustelujen yhteydessä ja työ jatkuu entistä tiiviimpänä tällä eduskuntakaudella.

Arto Satonen (kok, Pirkanmaa)

1) Työttömyystuen pitäisi koskea ko. ryhmiä, jolloin pitää olla joku määrittely, millä perusteella on tutkija/taiteilija. Mikä on TATUSOTU:n määrittely tutkijalle ja taiteilijalle?

2) Apurahalla olevien eläketurvaongelma on todellinen. Apurahoihin tulee sisällyttää eläketurva ja saattaa ne laskentaperusteeksi muuta sosiaaliturvaa kuten työttömyystukea laskettaessa. Nyt apurahat huomioidaan tuloihin mm. päivähoitomaksua määritettäessä, mutta ne eivät kerrytä sosiaaliturvaa. Ts. eläketurvaa pitäisi kertyä, jos apuraha on ensisijainen tulonlähde ja siten rinnastettavissa päätoimeen.

3) Taiteilijayrittäjyyden tukeminen osana kulttuurivientiohjelmaa on tärkeää.

Lauri Oinonen (kesk, Keski-Suomi)

Vastauksia kolmeen kysymykseen:

1. Työttömyysturva tulee saada selkeäksi, jos on työtön.

2. Apurahatyöskentely tulee saada kaiken sosiaaliturvan piiriin saman tulee
koskea myös terveydenhuoltoa.

3. Taiteilijayrittäjyyttä tulee voida tukea.

Johanna Karimäki (vihr, Uusimaa)

Hyvä kansanedustaja!

Toivoisin Sinulta vastauksia alla olevaan kolmeen kysymykseen:

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat, tutkijat ja muut kulttuurintekijät eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka ”työllistyy omassa työssään”.

Tämä asia on suuri epäkohta, joka on korjattava. Työttömäksi jääneen tutkijan tai taiteilijan on ilman muuta saatava työttömyyskorvausta. On tehtävä lakimuutos, joka takaa työttömyyskorvauksen rahoituksetta jääneelle tutkijalle ja taiteilijalle.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

On tehtävä uudistus, jossa tutkijoiden ja taiteilijoiden sosiaaliturva nostetaan samalle tasolle kuin palkkatyöläisillä.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu – mikä?

Perustulo on hyvä ratkaisu pätkätyöläisen epävarmaan arkeen, mutta jatkuvaan toimeentuloon se ei riittäne, ainakaan perheellisillä. Mielestäni paras ratkaisu on uudistaa tutkijoiden ja taiteilijoiden sosiaali- ja työttömyysturvaa. Apurahoistakin on kerryttävä eläkettä sekä sairaus- ja äitiyspäivärahaa. Tätä voisi nimittää taitelijapalkaksikin.

Kansanedustajaehdokkaat, jotka eivät ole vastanneet

Kolme TATUSOTU-aiheista kysymystä on lähtenyt myös seuraaville ehdokkaille, mutta he eivät ole vastanneet vaalipäivään mennessä. TATUSOTUrin kunnia saa siis vielä odottaa - mutta vastata voi toki vaalienkin jälkeen!

Anneli Aaltola (kesk, Helsinki)
Matti Ahde (sd, Oulu)
Mikko Ahvenainen (kesk, Uusimaa)
Mikko Alkio (kesk, Uusimaa)
Antero Alku (kesk, Helsinki)
Nazia Asif (sd, Etelä-Savo)
Timo Auvinen (kesk, Uusimaa)
Toni Auvinen (kesk, Etelä-Savo)

Jouni Backman (sd, Etelä-Savo)
Arto Bryggare (sd, Helsinki)

Tarja Cronberg (vihr, Pohjois-Karjala)

Sari Essayah (kd, Varsinais-Suomi)

Christina Gestrin (ruots, Uusimaa)
Irene Grönroos (Skp, Helsinki)
Jukka Gustafsson (sd, Pirkanmaa)
Maria Guzenina-Richardson (sd, Uusimaa)

Leena Harkimo (kok, Uusimaa)
Eero Heinäluoma (sd, Helsinki)
Annukka Helenius (kesk, Uusimaa)
Teemu Hirvonen (sd, Etelä-Savo)
Juha Matti Holopainen (kesk, Helsinki)
Jaakko Holsti (kesk, Uusimaa)
Martti Huhtamäki (kesk, Helsinki)
Susanna Huovinen (sd, Keski-Suomi)
Sinikka Hurskainen (sd, Kymi)
Dae Jin Hwang (kesk, Helsinki)

Jari Isometsä (kesk, Uusimaa)

Marketta Joutsiniemi (kesk, Helsinki)
Elina Järvenpää (Skp, Helsinki)

Antti Kaikkonen (kesk, Uusimaa)
Timo Kalli (kesk, Satakunta)
Reijo Kallio (sd, Satakunta)
Antti Kalliomäki (sd, Uusimaa)
Matti Kangas (vas, Keski-Suomi)
Seppo Kanerva (kesk, Helsinki)
Saara Karhu (sd, Pirkanmaa)
Sanna Karhunen (sd, Uusimaa)
Marja-Liisa Kari (kesk, Uusimaa)
Kyösti Karjula (kesk, Oulu)
Tatja Karvonen (kesk, Lappi)
Jyrki J. J. Kasvi (vihr, Uusimaa)
Jyrki Katainen (kok, Pohjois-Savo)
Anneli Kiljunen (sd, Kymi)
Kimmo Kiljunen (sd, Uusimaa)
Eija Klaucke (kesk, Uusimaa)
Riitta Koistinen-Mandalios (kesk, Helsinki)
Jyrki Koivikko (kok, Etelä-Savo)
Eero Koli (kesk, Uusimaa)
Jyrki Konola (sd, Lappi)
Pirkko-Liisa Kopakkala (kesk, Etelä-Savo)
Valto Koski (sd, Kymi)
Jari Koskinen (kok, Häme)
Johannes Koskinen (sd, Häme)
Marjaana Koskinen (sd, Varsinais-Suomi)
Risto Kuisma (sd, Uusimaa)
Ilari Kulmanen (kesk, Helsinki)
Miapetra Kumpula-Natri (sd, Vaasa)
Hanna Kuntsi (sd, Uusimaa)
Jorma Kuosmanen (kesk, Uusimaa)
Lauri Kähkönen (sd, Pohjois-Karjala)

Jaakko Laakso (vas, Uusimaa)
Esa Lahtela (sd, Pohjois-Karjala)
Jere Lahti (kok, Helsinki)
Marja-Leena Laine (kesk, Uusimaa)
Reijo Laitinen (sd, Keski-Suomi)
Seppo Lampela (Steen 1) (Skp, sit., Helsinki)
Eero Lankia (kesk, Uusimaa)
Annika Lapintie (vas, Varsinais-Suomi)
Ella Lazareva (kesk, Helsinki)
Otto Lehtipuu (vihr, Helsinki)
Paula Lehtomäki (kesk, Oulu)
Jari Leppä (kesk, Etelä-Savo)
Pia Leppänen (kesk, Uusimaa)
Jaana Leskinen (kok, Etelä-Savo)
Saku Linnamurto (kok, Etelä-Savo)
Minna Lintonen (sd, Häme)
Leena Luhtanen (sd, Uusimaa)

Anna-Kristiina Mikkonen (sd, Etelä-Savo)
Tuire Mikkonen (kesk, Uusimaa)
Auno Mäkinen (kesk, Uusimaa)

Jukka Nenonen (kesk, Etelä-Savo)
Olli Nepponen (kok, Etelä-Savo)
Pekka Nousiainen (kesk, Etelä-Savo)
Riina Nevamäki (kesk, Helsinki)
Sauli Niinistö (kok, Uusimaa)

Sakari Ojala (sd, Etelä-Savo)
Johanna Ojala-Niemelä (sd, Lappi)
Pertti Oksa (kok, Etelä-Savo)
Kalevi Olin (sd, Keski-Suomi)
Kirsi Olkkonen (kesk, Etelä-Savo)

Heli Paasio (sd, Varsinais-Suomi)
Sirpa Paatero (sd, Kymi)
Aila Paloniemi (kesk, Keski-Suomi)
Mira Parkkisenniemi (kesk, Etelä-Savo)
Eila Partanen (kesk, Helsinki)
Virpa Puisto (sd, Varsinais-Suomi)

Susanna Rahkonen (sd, Uusimaa)
Kari Rajamäki (sd, Pohjois-Savo)
Antti Rantakangas (kesk, Oulu)
Maija Rask (sd, Lappi)
Leena Riikonen (kesk, Uusimaa)
Paula Risikko (kok, Vaasa)
Riitta Ryhänen (kesk, Uusimaa)
Tero Rönni (sd, Pirkanmaa)

Tanja Saarela (kesk, Uusimaa)
Martin Saarikangas (kok, Uusimaa)
Matti Saarinen (sd, Uusimaa)
Pekka Saarnio (vas, Helsinki)
Jukka Salmi (kesk, Uusimaa)
Pertti Salolainen (kok, Helsinki)
Antti Salonen (kesk, Uusimaa)
Pertti Salovaara (kesk, Pirkanmaa)
Katri Savela (kesk, Helsinki)
Mariitta Savolainen (kesk, Uusimaa)
Olesja Selivanova (kesk, Uusimaa)
Arto Seppälä (sd, Etelä-Savo)
Heli Siberg (kesk, Uusimaa)
Minna Sirnö (vas, Pirkanmaa)
Timo Soini (perus, Uusimaa)
Simo Sorsa (kesk, Uusimaa)
Terhi Sundström (kesk, Uusimaa)
Ritva Suomalainen (sd, Etelä-Savo)
Katja Syvärinen (vas, Uusimaa)
Seppo Särkiniemi (kesk, Uusimaa)

Satu Taavitsainen (sd, Etelä-Savo)
Ilkka Taipale (sd, Helsinki)
Satu Taiveaho (sd, Häme)
Aura Tamminen (vas, Etelä-Savo)
Heli Tamminen (vihr, Etelä-Savo)
Astrid Thors (ruots, Helsinki)
Lenita Toivakka (kok, Etelä-Savo)

Jutta Urpilainen (sd, Vaasa)
Markku Uusipaavalniemi (kesk, Uusimaa)

Matti Vanhanen (kesk, Uusimaa)
Merja Vanhanen (kesk, Helsinki)
Jaakko Vasankari (vas, Helsinki)
Pauliina Viitamies (sd, Etelä-Savo)
Pia Viitanen (sd, Pirkanmaa)
Eerikki Viljanen (kesk, Uusimaa)
Raimo Vistbacka (perus, Vaasa)
Henri Vähäkainu (Pikku G) (kesk, Uusimaa)
Heta Välimäki (sd, Helsinki)
Juha Väätäinen (kesk, Helsinki)
Tuula Väätäinen (sd, Pohjois-Savo)

Harry Wallin (sd, Vaasa)
Helena Wright (kok, Etelä-Savo)

Anna-Mari Hursti (kesk, Uusimaa)

Minua hieman harmittaa nämä tosi myöhään lähetetyt kyselyt. Kyselyihin vastaamiseen pitäisi antaa ehdokkaille aikaa ainakin kaksi viikkoa - varsinkin jos ne lähetetään juuri silloin, kun vaalikiireet ovat pahimmillaan. Olen koulutukseltani esteetikko ja taide on minulle erityisen lähellä sydäntäni - harmittaa kun sitten teidän webbisivullanne annetaan ikään kuin välinpitämätön kuva kysymyksiinne suhtautumisesta. Asianne on tärkeä ja olen valmis ajamaan näitä asioita.

Tässä vastaukseni nyt. Toivon, että liitätte ne vielä webbisivullenne.

Ystävällisin terveisin

Anna-Mari Hursti

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

Tämä epäkohta pitää ehdottomasti korjata. Kaikkien kansalaisten tulee olla tasavertaisessa asemassa työttömyysturvan suhteen. Sitä täytyy vielä miettiä miten tämä asia parhaiten korjataan.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

Apurahat tulee asettaa yhdenvertaiseen asemaan normaalien palkkatulojen kanssa eli apurahalla työskenteleville kuuluvat samat etuudet.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu - mikä?

Toisaalta tulee aktiivisesti etsiä keinoja, joilla taide tehdään kiinnostavaksi yleisölle ja voidaan lisätä näin taiteen kulutusta. Toisaalta taiteilijoille tulee luoda järjestelmä, jossa heille turvataan riittävä toimeentulo sellaisilla periaatteilla, jotka myös kannustavat ja ohjaavat eteenpäin taiteilijaa urallaan itsenäiseksi. Tällainen hyvä yhdistelmä voisi syntyä taiteilijayrittäjyyden ja taiteilijapalkan yhdistelmästä. Toisaalta perustulo soveltuvin osin voi olla myös taiteilijoita tukeva järjestelmä. En kuitenkaan kannata vihreiden esittämää perustulomallia, koska siinä on puutteita. Perustulomallia täytyy kehittää ennen kuin se voidaan ottaa käyttöön.

Seija Korhonen (kesk, Etelä-Savo)

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

Jatkossa sosiaaliturvaa olisi kehitettävä perustoimeentuloturvan muotoon, joka kattaisi työttömyysturvan ym. ja olisi siten riittävä, että toimeentulotukea ei tarvitsisi enää hakea (sen aikana kertyisi myös eläketurva). Eläkkeitä tulisi jatkossa kehittää ns. peruseläkkeen suuntaan.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

Vähän samalla tavalla kuin yrittäjien sosiaaliturvaa, joka myös on vielä lapsenkengissä ja vaatii kehittämistä.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu - mikä?

Kuten ykköskysymykseen vastasin: perustoimeentulo olisi vastaus tuohonkin ongelmaan.

yst terveisin

Seija Korhonen

Timo Törmänen (vihr, Lappi)

Kiitoksia tärkeistä ja tiukoista kysymyksistä, laittoivat todella pohtimaan asiaa. Tässä ajatuksiani asioista, mitä kysymyksesi herättivät:

Ensiksikin taiteilijoita ja tutkijoita tulee sosiaaliturva-asioissa kohdella tasavertaisesti palkansaajien kanssa. Apurahan täytyy kartuttaa eläkettä ja työttömyysturvaa, eikä sitä saa tehdä apurahojen suuruutta leikkaamalla. Rinnastukset yrittäjään ja vaatimukset luopua työvälineistä tai jatko-opinto-oikeuksista ovat mielestäni käsittämättömiä.

Vihreät ovat pitkään tehneet töitä Suomen sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen eteen. Perustulomallissa kaikille tulisi tietty tulo kuukaudessa ja kaikki ansiot sen päälle olisivat lisätuloa. Tuli ansiot sitten työstä, yrittämisestä tai apurahoista. Mallin tavoitteena on tukea ihmisen itsenäisyyttä ja omia valintoja - ei rakentaa holhousyhteiskuntaa. Uskoisin, että perustulo helpottaa mm. monen taiteilijan ja tutkijan elämää.

Perustuloon siirtyminen tuskin onnistuu kerralla, matkalla sinne on nykyiset sosiaaliturvan loukut purettava. Esimerkiksi työttömyysturvalakia on muutettava siten, että tutkijat ja taiteilijat pääsevät työttömyysturvan piirin apurahakauden tai työsuhteen päättyessä ongelmitta. Kulttuurin, taiteen ja tieteen aseman parantamisessa perustulo on tärkeä, ihmisten valinnan vapauteen pohjautuva keino.

Eikä myöskään mielestäni tule väheksyä taiteen prosenttiliikettä - julkisissa ja yksityisissä rakennusinvestoinneissa vähintään prosentti taiteeseen on tarpeen. Taide ja muu kulttuurihan ovat liikunnan ohessa mitä parasta sairauksien ennaltaehkäisyä!

Vastaustani ei ehkä voi lokeroida juuri tiettyyn kysymykseesi (1-3), mutta kaikkiin niistä vastaus mietteistäni löytyy.

Kiitos vielä kerran aiheellisista ja tärkeistä kysymyksistä ja mukavaa kevään jatkoa!

Terveisin

TIMO

Timo Törmänen
Kansanedustajaehdokas
Vihreät - De Gröna

Käy tutustumassa kotisivuihin:
www.timotormanen.net

Esko-Juhani Tennilä (vas, Lappi)

Sori viive vastauksen kanssa, maakunnassa mennään. Kaikki nuo kysytyt asiat ovat tuttuja minulle ja olen ollut mukana epäkohtia poistamassa. Jatkankin niin jos valtakirja jatkuu. Tilanne on sikäli paranemassa, että asianosaiset eli te olette havahtuneet ajamaan asiaanne äänekkäämmin. Sillä niin se on kuin Kramsu kirjoitti: Ei oikeutta maassa saa ken ei sitä itse hanki! Painetaan porukalla turvaa taiteen ja tieteen tekijöille.

Esko-Juhani Tennilä

Jukka Karhula (vas, Uusimaa)

Kysymyksiin en kykene kunnolla vastaamaan. Joka kohta vaatisi suurempaa
asiantuntemusta, kuin minulla nyt on.

1. Kyse on minusta hyvästä tahdosta ja siitä, että katsotaan läpi koko ongelmatilanteiden kirjo ja luodaan normit, joilla työttömyysetuus voidaan myöntää.

2. Pitäisikö apurahat rinnastaa palkkatuloihin?

3. Olen sitä mieltä, että valtiolla pitäisi olla legitiiminä tehtävänä laajempi kulttuurin rahoittaminen. Nyt se nähdään meillä vain valtiontalouden tuottamattomana rasitteena.

Jukka Karhula

Mikko Kuoppa (vas, Pirkanmaa)

Vastaukset kysymyksiin.

1) Lakeja on muutettava niin, että kaikki tulevat työttömyysturvan piiriin todellisen työllisyystilanteen mukaan.

2) Ilmeisesti apurahoista pitäisi pidättää sos-turvamaksut ja vastineeksi saada siihen kuuluvat edut. Työssäoloehdon pitää kertyä todellisen työajan mukaan.

3) Taiteilijapalkka jonka antaisi perusturvan ja sen kustantaisi pääosin valtio.

Tässä nopeasti vastaukseni, varmasti on myös muita käyttökelpoisia ratkaisumalleja.

terv. Mikko Kuoppa vas.

Vesa Koskela (kesk, Helsinki)

Moi!

Anteeksi vastaamisen hitaus, mutta yritän aina selvittää asoita ennen kuin vastaan. En ole vieläkään tarpeeksi paneutunut asiaan, mutta kohtalaisesti, että jonkinlainen kuva asiaan on tullut. Eli laitan alle vastauksia.

Yst. terv. Vesa Koskela


1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

Vastaus: En ole yleisesti vastikkeettoman perustulon kannalla, vaan pikemminkin syyhyn perustuvan perustulon kannalla, jos omat ansiot ei riitä. Mutta ehkä sopisi jonkinlainen perustoimeentulon turvaaminen kuitenkin taiteilijoille ja tutkijoille, jotka ovat oikeita taiteilijoita ja tutkijoita. Se ehkä poistaisi sen ongelman joka nyt on, että taiteilijat jäävät joskus jopa työttömyysturvan ulkopuolelle, jos heidät katsotaan yrittäjiksi. Luova toiminta ei ole koskaan mikään automaatio eli joskus luovan työn tekijä on tuotteliaampi ja joskus vähemmän tuottelias. Ja useimmiten hyvän asian/taideteoksen/idean syntyminen ja etenkin sen tuotteistaminen valmiiksi kestää pitkään. Soisin taiteilijoille mahdollisuuden luovuuteen, joka ei ole käskettävissä.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

Vastaus: Kyllä apurahoja tulisi korottaa sen verran, että siitä on mahdollista sitten maksaa omaa eläketurvaa, sairaus- tai äityisrahaa. Eli se tarkoittaisi valtion tuntuvaa satsausta apurahoihin, että niitä voitaisiin myöntää edes nykyinen määrä.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu - mikä?

Vastaus: Edellä jo vähän vastailinkin tähän. En osaa sanoa, mikä olisi paras ratkaisu, mutta joku ratkaisu olisi saatava. On melkein sama, millä nimikkeellä tai tavalla se järjestetään. Ehkä paras nimike olisi taiteilijapalkka, joka takaisi minimitoimeentulon ja sen lisäksi sitten tulisi tukea taiteilijayrittäjyyttä. Joten kallistuisin siihen, että ensin taiteilijapalkka ja sen päälle sitten voisi hankkia tuloja yrittämällä.

Yst. terv.

Vesa Koskela
eduskuntavaaliehdokas
Helsinki
Keskusta

Stefan Wallin (ruots, Varsinais-Suomi)

Terve,

Alhaalla Stefan Wallinin vastaukset teidän kysymyksiin.

Terv,
________________________________________________________
Marcus Rantala
Ministerns specialmedarbetare/Ministerin erityisavustaja/Political Adviser to the Minister
Miljöministeriet/Ympäristöministeriö/Ministry of the Environment
PB 35/PL 35/p.o. box 35
00023 STATSRÅDET/00023 VALTIONEUVOSTO/00023 GOVERNMENT, FINLAND


1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

VASTAUS:
Tämän hetkinen tilanne on epätyydyttävä. Kaikilla on oltava samat lähtökohdat, työstä riippumatta. Seuraavan hallituksen on korjattava tämä asia.

Dagens situation är ohållbar. Den sätter människor I olika kategorier beroende på deras arbete. Den nya regeringen måste korrigera olägenheten.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

VASTAUS:
Istuvalla hallituksella on pitkälle menevä esitys siitä miten asiaa korjattaisiin, esitys on nyt lisäselvityksien kohteena, varsinkin rahoituksen kannalta. Eräs rkp: n kansanedustaja on myös tehnyt aloitteen samasta asiasta. Tämä asia on meille hyvinkin tärkeä.

Den sittande regeringen har berett ett mycket omfattande helhetspaket, som nu är föremål för tilläggsutredningar speciellt vad gäller systemets finansiering. Sfp: s riksdagsledamot har också gjort en budgetmotion I samma ärende. Frågan är mycket viktig för oss.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu - mikä?

VASTAUS:
Taiteella, tieteellä ja kulttuurilla on suuri merkitys koko yhteiskunnalle ja ihmisille. Tätä sektoria on myös tulevaisuudessa tuettava. Kulttuurilla on myös suurta vientipotentiaalia.

Konst, vetenskap och kultur har ens tor betydelse för samhället och medborgarna. Dessa sektorer måste också I framtiden stödas. Kultur är också en bra exportprodukt.

Anna-Kaarina Piepponen (kok, Helsinki)

No niin.

Nyt yritän vastata kysymyksiinne.

Kulttuurialan työntekijöiden työttömyysturva samoin kuin apurahalla työskentelevien sosiaaliturva pitää ottaa yhdeksi kehityksen kohteeksi samalla, kun koko sosiaaliturvajärjestelmäämme uudistetaan. Se on liian monimutkainen, vuosikymmenten saatossa syntynyt järjestelmä, jota kukaan ei voi kokonaisuutena hallita. Tästä myös osaksi johtuu (oletan), ettei tiettyjä erityisryhmiä ole osattu ottaa huomioon. Katson, että tiede- ja taideväki on tällainen ryhmä. Helppoa ei uudistaminen tule olemaan, koska tukien saajat ovat mitä heterogeenisin ryhmä.

Olen valmis tukemaan julkisin varoin monin tavoin sekä taiteita että tieteitä. Ja niin myös tällä hetkellä jo tapahtuu. Kysymys onkin tietysti konkreettisista euromääristä. Haluaisin kokonaisselvityksen OPM:n eri aloille ohjaamasta tuesta. Ainakin mututuntumani on, että urheilun osuus ei ole kovin pieni. Sen sijaan en osaa vastata siihen, miten erityisesti tukisin "ohi" kaupallistuvan markkinatalouden. Markkinatalous on jossain määrin aina ollut kaupallista. Viihteellistyminen on ajan ilmiö (ja liittyy ikävä kyllä myös politiikkaan). Sitä vastaan taistellaan pitkäjänteisesti koulutuksella ja yleisellä yhteiskunnallisella ilmapiirillä, joka arvostaa henkisyyttä.

Parhain terveisin,
Anna Kaarina Piepponen

Heikki Korpela (vihr, Helsinki)

Hei

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle?

VASTAUS: Perusteettomista pätkätöistä on tietysti ensinnäkin päästävä eroon. Ei ole ihmisten, tieteen eikä taiteen etu, että ihmisten hermoja ja aikaa kuluu tarpeettomien pätkien kanssa väsäämiseen. On kuitenkin realismia, että pätkätöitä tulee olemaan tulevaisuudessakin.

Tutkija ei "työllisty omassa työssään" sen enempää kuin työtön toimitusjohtaja pohdiskellessaan suihkussa bisnesideoita, jos hänelle ei maksa kukaan palkkaa. Lakiin perustumaton kohtelu pitää lopettaa. Myös ansiosidonnaisen turvan edellyttämää työssäoloaikaa pitää lyhentää, 10 kuukaudesta 6 kuukauteen.

Pienin työmarkkinatuki pitäisi korvata perustulolla, joka maksetaan vastikkeetta kaikille täysi-ikäisille. Työvoimaviranomaiset voisivat tällöin käyttää aikansa työn etsimiseen ihmisille sekä heidän elämäntilanteessaan auttamiseen eivätkä ihmisten luokitteluun. Ei ole mitään järkeä rakentaa järjestelmää, jonka koko tarkoitus on varmistaa, että työtön ihminen on varmasti surkea, kyvytön, avuton ja itsenäisyyteen kykenemätön ressukka ennen kuin hänen elämäntilannettaan voidaan auttaa.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tukena huomioon.

VASTAUS: En keksi yhtään hyvää syytä sille, miksei näissä suhteissa apurahatyöskentelyä voisi rinnastaa työsuhteeseen. "Varsinaisten yrittäjien" kohdallahan prikulleen vastaavista ongelmista on pidetty välillä kovaa meteliä.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu – mikä?

VASTAUS: Monimutkaisiin ongelmiin ei koskaan ole yhtä ainoaa ratkaisua, mutta perustulo olisi hyvä askel eteenpäin. Se tarjoaisi perusturvaa erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille ja tunnustaisi projektiluontoista työtä tekevienkin työn arvon. Lisäksi se kannustaisi ihmisiä kuluttamaan aikansa ja energiansa ennemmin olemaan hyödyksi ja iloksi itselleen, muille sekä tieteelle ja taiteelle itselleen kuin sen pohtimiseen, mikä olisi byrokratian kannalta edullisin luokitus nykyisessä työsuhdejärjestelmässä.

Luonnollisesti tarvitsemme myös julkisia panostuksia koulutukseen, taiteeseen ja tieteeseen. Korkeakouluissa tarvitaan yksinkertaisesti enemmän resursseja perustutkimukseen ja opetukseen. En kannata "huippuyliopiston" kaltaisia malleja, joissa korkeakoulun ulkopuoliset tahot alkavat yksin sanella kehityssuuntaa.

--

Heikki Korpela
Idealistin arvot. Realistin keinot.
www.heikkikorpela.fi

Raija Vahasalo (kok, Uusimaa)

Tässä vastaukseni esittämiinne kysymyksiin. Käsittelimme näitä asioita taiteilijoiden osalta sivistysvaliokunnassa viime vuonna hallituksen toimenpidekertomuksen käsittelyn yhteydessä (SiVL 12/2006 vp - K 4/2006 vp) ja olimme täysin yksimielisiä siitä, että tilanteeseen on saatava parannus. Niin piti tapahtuakin, mutta syystä tai toisesta hallitus ei päässyt yksimielisyyteen uudistuksen sisällöstä eikä lopulta tuonut aiheesta minkäänlaista esitystä eduskunnalle. Kalskahtaa pahasti poliittisen tahdon puuttumiselta. Toivottavasti eduskuntavaalien jälkeen valittavaan hallitukseen saadaan hieman intohimoisemmin tähän asiaan suhtautuvia ministereitä!

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

VASTAUS: Tästä yrittäjärinnastuksesta on vain yksinkertaisesti päästävä eroon selkiyttämällä taiteilijoiden ja tutkijoiden työoikeudellinen asema huomioiden heidän työnsä erityispiirteet. Työvoimahallinnon on laadittava tästä selkeät ohjeet paikallisille työvoimaviranomaisille, jotta kohtelu eri puolilla Suomea ei olisi niin kirjavaa kuin nykyään. Mikäli ohjeiden selkiyttäminen ei syystä tai toisesta onnistu, on muutoksia tehtävä lainsäädäntöteitse.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tukena huomioon.

VASTAUS: Suurin osa näistä ongelmista saataisiin korjattua toteuttamalla vuonna 2004 valmistuneen Tarmo Pukkilan työryhmän raportin toimenpide-ehdotukset, muun muassa apurahansaajille järjestetettävä pakollinen eläkevakuutus sekä apurahasta maksettava sairausvakuutusmaksu. Apurahalla työskentelyn pitäisi myös pidentää työssäoloehdon tarkastelujaksoa ihan siinä, missä muunkin työn. On kerta kaikkiaan valitettavaa, ettei laajapohjaisesti valmistellun Pukkilan raportin pohjalta ole toistaiseksi ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin. Toivottavasti raportti ensi vaalikaudella kaivetaan naftaliinista!

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu - mikä?

VASTAUS: Tärkeintä taiteen, tieteen ja kulttuurin aseman parantamisessa on niiden tekemisen erityispiirteiden tunnustaminen. Niistä saatavia tuloja ei voi verrata yrittäjätuloon, joten niiden verotusta varten pitää luoda ihan oma järjestelmänsä, niin nihkeitä kuin valtiovarainministeriössä sellaisten suhteen ollaankin. Erityisjärjestelyitä on kuitenkin jo olemassa, esimerkiksi urheilijoille eduskunta on hyväksynyt oikeuden siirtää 30 prosenttia (enintään 50 000 euroa vuodessa) urheilutulostaan verovapaasti urheilijarahastoon. Taiteen ja tieteen tekijöille on saatava vastaava mahdollisuus tulojen jaksottamiseen, jotta ansiotulojen progressiivisen verotuksen vaikutus lievenisi. Onhan taiteen tai tieteen tekeminen usein aikaa vievä prosessi, jota ei voi mitata tavanomaisen verovuoden jaksoissa. Tällaisia ajatuksia tässä vaiheessa. Muistattehan pitää ääntä aiheesta vielä hallitusohjelman laatimisen yhteydessäkin, jottei näiden asioiden kirjaaminen sinne unohtuisi?

Ystävällisin terveisin,

Raija Vahasalo
kansanedustaja

Marjo Matikainen-Kallström (kok, Uusimaa)

1. Tutkijoiden ja taiteilijoiden työttömyysturvaa koskevat lainkohdat on muutettava siten, että päästään kaikkia osapuolia tyydyttävään, oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Seuraavalla vaalikaudella on ehdottomasti saatava aikaan esitys apurahaa saavien ja pätkätöillä elävien taiteilijoiden ja tutkijoiden eläke- ja työttömyysturvan uudistamisesta. Uudistus on saatava aikaan mahdollisimman pian.

2. Apurahansaajien eläke- ja sosiaaliturvassa näyttää olevan ällistyttäviä puutteita. Vain täysremontti tuntuisi auttavan. Hyviä korjausehdotuksia teki aikanaan ministeri Perhon asettama työryhmä, nykyiselle hallitukselle ne eivät kuitenkaan kelvanneet. Näihin ongelmiin on saatava pikaisesti ratkaisut, hyvänä alkuna remonttiin ovat yksimielisen Perhon työryhmän ehdotukset.

3. Tiede, taide ja kulttuuri ovat jokaiselle yhteiskunnalle ensiarvoisen tärkeitä ja vaalittavia tekijöitä. Tieteen, taiteen ja kulttuurin tekijöitä on voitava tukea yhteiskunnan toimesta siten, että heille taataan riittävä toimeentulo, sosiaaliturva ja eläke. Tieteen, taiteen ja kulttuurin tekijöiden moninaisuudesta ja monipuolisuudesta johtuen, mikään yksi malli ei varmasti sovi kaikille. Siksi onkin käytännön kautta löydettävä erilaisia, rinnakkain toteutettavia malleja tuen toteuttamiselle.

Ystävällisin terveisin
Marjo Matikainen-Kallström

Johanna Sumuvuori (vihr, Helsinki)

Hei,

Vaalikiireet alkavat olla jo megalomaanisia, siksi näitä vastattavia sähköposteja on kasaantunut luvattoman paljon. Tässä tatusotu-vastaukseni:

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

VASTAUS: Apurahalla elävien on ehdottomasti päästävä ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin. Perustulon käyttöönotto olisi erittäin tarpeellinen uudistus kaikkien epätyypillisissä työsuhteissa olevien kannalta.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

VASTAUS: Apurahataiteilijoiden ja -tutkijoiden sekä kulttuurialan pätkätyöläisten sosiaaliturva on uudistettava siten, että apurahalla työskentely kerryttäisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa sekä sairaus- ja vanhempainrahoja. Sosiaaliturvaa on parannettava siten, ettei se pienennä käteen jäävän apurahan määrää.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu - mikä?

VASTAUS: Perustulo olisi ratkaisu, joka helpottaisi kaikkien epätyypillisessä työsuhteessa olevien perusturvaa. Vihreiden perustulomalliin voi tutustua osoitteessa http://www.vihreat.fi/perustulo.

Ennen perustuloa on toki myös tehtävä nopeasti nykytilannetta parantavia ratkaisuja. Esimerkiksi apurahojen tasoa ja verovapaan apurahan ylärajaa tulisi korottaa.

Terv. Johanna Sumuvuori
kansanedustaja / vihr

Suvi Lindén (kok, Oulu)

Hei,

Ohessa vastaukseni kyselyynne.

Terveisin,
Suvi Lindén


1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

VASTAUS: Työvoimaviranomaiset edellyttävät, että työtön henkilö on täysin työmarkkinoiden käytettävissä. Tämä on usein hankala tulkintakysymys: onko esim. taiteilija työtön, jos hän omistaa välineet taiteen tekemiseen ja voi siis periaatteessa työllistää itsensä? Onko työvälineiden omistaminen yrittäjyyttä vai voiko hän tästä huolimatta ottaa vastaan myös muuta työtä? Itse taiteen tekeminenhän ei vielä ole tae työtuloista.

Samaten tutkijoiden kohdalla työhallinto ei myönnä työttömyysturvaa, ennen kuin monivuotisessa tutkimussuunnitelmassa ilmoitettu työ on viety loppuun. Pahimmassa tapauksessa työtön ja toimeton tutkija, joka ei ole saattanut väitöskirjaansa loppuun, mutta ei myöskään kykene jatkamaan työtään ilman toimeentuloa, on tulkittu "työllistyvän omassa työssään". Tutkija ei siis tulkinnan mukaan ole työtön.

Ongelmana on työhallinnon paikallisten työvoimatoimikuntien tulkintaerot siitä, kuka on oikeutettu saamaan työttömyysturvaa ja kuka ei. Taiteilijoiden ja tutkijoiden kohdalla ei ole olemassa yksiselitteistä ohjeistusta siitä, milloin henkilö on työtön ja milloin yrittäjä. Tähän ongelmaan on pikimmiten löydettävä ratkaisu. Kysymys on vain tahdosta.

Helmikuussa hallitus on antanut sosiaali- ja terveysministeriölle apurahalla työskentelevien tutkijoiden ja taiteilijoiden sosiaaliturvan jatkoselvitystä koskevan toimeksiannon. Tässä yhteydessä on ehdottomasti löydettävä ratkaisu nykyisen epäjohdonmukaisen ja epäoikeudenmukaisen käytännön selkiyttämiseksi. Tarvittaessa on tehtävä muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

VASTAUS: Tällä hallituksella oli valmis esitys asian korjaamiseksi, mutta se ei ollut valmis antamaan lisäresursseja asian hoitamiseksi. Sen vuoksi esitys vedettiin pois. Kannatan apurahoihin lisättäväksi eläketurva ja sosiaalivakuutus. Apurahakauden tulee kerryttää myös työttömyysturvaa. Siihen tulee varata resurssit, jotta apurahojen taso ei laske.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu - mikä?

VASTAUS: Tarvitsemme vahvistusta eli lisää resursseja apurahajärjestelmäämme, taiteilijatuloa pitää pystyä jaksottamaan kuten urheilijat voivat tehdä. Kulttuurin asemaa vahvistettaisiin, jos osa rahoituksesta tulisi budjettirahoituksen piiriin. Taide- ja taiteilijapoliittisessa ohjelmassa esitetty kulttuuribudjetin kehittämistavoite 0,4 % osuus bkt:sta on toteutettava.

Jouko Skinnari (sd, Häme)

Kansanedustaja, lakimies Jouko Skinnari (Häme) vastaa:

1. Tehtyjen selvitysten perusteella taiteilijoiden ja tutkijoiden väliinputoaminen työttömyysturvassa on ratkaistava kiireesti. Onhan nykyisin muutoinkin yhä yleisempää, että henkilö voi olla välillä yrittäjänä ja välillä palkansaajana. Tämä on saatava seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan niin, että asia ratkaistaan pian. Taiteilijat ja apurahan saajat voivat tällöin keskittyä omaan työhönsä.

2. Tässäkin on tehty selvityksiä, joiden perusteella asia on ratkaistava pikaisesti. Palkansaaja-yrittäjä-roolien yhdessä olo samaan aikaan ei saa olla esteenä, koska nämä tilanteet ovat arkipäivää. Taiteilijat ja apurahan saajat voivat keskittyä tällöin varsinaiseen työhönsä ja olisivat muutoinkin tasavertaisia.

3. Taiteen, tieteen ja kulttuurin rooli tulevaisuuden Suomessa on entistä keskeisempi. Yhdessä ne muodostavat maamme seuraavan merkittävän menestyksen tukijalan hiipuvan it-teollisuuden rinnalle. Tekes ja muut yrityselinkeinon tukemisjärjestelmät on saatava täysipainoisesti mukaan. Luovassa kulttuurissa on omat riskinsä, mutta ne on otettava kuten muussakin yritystoiminnassa osana elinkeinoelämän tukipolitiikkaa. Tarvitsemme näiden uusien lisääntyvien tukimuotojen ohella perinteisiä stipendi-, taiteilijapalkka yms. ratkaisuja, jotta ko. henkilöstön toimeentuloon olisi erilaisia vaihtoehtoja ja ne sopisivat kansainväliseen tuki-, avustus- ja stipendijärjestelmään.

Nämä kaikki ovat hallitusohjelma-asioita.

Aija Salo (vihr, Uusimaa)

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "Työllistyy omassa työssään".

VASTAUS: Työministeriön täytyy antaa työvoimatoimistoille sellainen ohjeistus, että apurahalla toimivat henkilöt eivät ole yrittäjiä. Nykytilanne on kestämätön, mutta sen korjaaminen ei onneksi ole suuri operaatio. Täytyy vain löytyä poliittista tahtoa. Myös freelancerina työskentelevien asemaa on parannettava esim. media- ja kustannusalalla.

2) Miten olette valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tukena huomioon.

VASTAUS: Systeemiä pitää muuttaa niin, että apuraha kerryttää eläkettä ja että apuraha-aika lasketaan työssäoloajaksi, jolloin apuraha otetaan tulona huomioon myös etuuksia laskettaessa. Muutosten kustannukset on ehkä järkevintä kattaa pitkällä tähtäimellä opiskelijamääriä laskemalla, jolloin apurahan saajia tulee vähemmän ilman, että apurahojen suhteellista määrää lasketaan. Apurahojen tasoa ei voida laskea, koska jo nykyiset apurahat ovat keskimäärin hyvin alhaisia. Voi olla epärealistista ajatella, että apurahojen kokonaismäärää sivukulut mukaan lukien voitaisiin lähivuosina kasvattaa. Oppilaitoksia ja kulttuurilaitoksia pitää kannustaa palkkaamaan ihmisiä pääsääntöisesti työsuhteisiin. Esimerkiksi yliopistojen projektityöntekijät pitää palkata työsuhteeseen apurahasuhteen sijaan aina, kun mahdollista. Tähän suuntaan on onneksi jo mentykin.

Vihreiden ehdottama perustulo lisäisi apurahoilla elävien turvallisuutta siten, että apurahakausien välissä olisi ilman erillistä hakurumbaa edes perustulon verran tuloja, jolloin taiteilijan tai tutkijan ei välttämättä tarvitsisi mennä apurahojen välissä muihin töihin. Joissain tapauksissa eli pienimpien apurahojen kohdalla perustulo lisäisi myös käteen jääviä tuloja. Perustulon ideaan kuuluu, että esim. vapaana taiteilijana olo on arvokasta ja sallittua – ei kiellettyä. Nykyisen työttömyysturvan perusperiaatehan on se, että työttömänä ei saa tehdä omaa työtään, vaikka siitä ei maksettaisi mitään.

3) Miten olette valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu – mikä?

VASTAUS: Kannatan sen tyyppistä perustulomallia, jota vihreät ovat esittäneet. Siinä pienimpien tulonsiirtojen syyperustaisuus poistuu, jolloin esim. taiteilija on vapaa tekemään taidettaan ja halutessaan elämään vaikka pelkästään perustulon varassa. Toisaalta perustulo mahdollistaa pienet ansiot ilman perustulon pienenemistä.

Ennen perustulon käyttöönottoa sekä opintorahan korottaminen ja opiskelijoiden jaksamisen parantaminen että minimietuuksien, kuten minimivanhempainpäivärahojen korottaminen ovat tärkeitä tulevaisuustekijöitä niin tieteen että taiteen puolella kuin muussakin työelämässä.

Yliopistojen ja korkeakoulujen rahoituksen pitää perustua jatkossakin ensisijaisesti julkiseen rahoitukseen. Oppilaitosten rahoituksessa pitää olla riittävät laatukriteerit, joihin sisältyy mm. tasa-arvon ja henkilöstöpolitiikan arviointi. Ulkopuolinen rahoitus ei saa ohjata liikaa tutkimuksen sisältöjä ja painopisteitä. Tutkimusta ei pidä tehdä markkinoiden ehdoilla. Olen hyvin kriittinen ns. huippuyliopisto-hanketta kohtaan, koska taiteesta tehdään siinä kilpailukyvyn väline ja taiteen osaamisen ja harjoittamisen itseisarvo jää sivuosaan. Kansalaisjärjestöjen tekemää työtä pitää tukea ja sitä pitää kohdella yleishyödyllisenä toimintana. Myös vapaiden taiteilijaryhmien, kuten harrastajateatterien, toimintaa pitää tukea valtion varoista nykyistä laajemmin. Kulttuurilehtien tukea ei saa leikata.

Kulttuurivähemmistöjen ja erityisryhmien taidetta ja niitä koskevaa tutkimusta on erityisen tärkeää tukea. Suomessa näitä ovat esim. saamelaiset, romanit ja maahanmuuttajat. Merkittävä osa taiteen ja kulttuurin tukemista on saavutettavuuden tukeminen, eli kulttuurituotteet ja kulttuurin tekeminen on tärkeää saada mahdollisimman monien ihmisten ulottuville. Tätä edistäviä hankkeita onkin jo käynnissä, mm. Kulttuuria kaikille -hanke (www.kulttuuriakaikille.fi).

Aija Salo 66 Uusimaa
aija@aijasalo.fi
www.vihreat.fi/blog/320

Kimmo Helistö (vihr, Helsinki)

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

VASTAUS: Yksinkertaisesti siten, ettei häntä - kuten itsekin aikaisemmin ennenkuin perustin oman yrityksen - tulkittaisi yrittäjäksi joka työllistyy omassa työssään.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

VASTAUS: Apurahat pitäisi tulkita työpalkaksi, johon edellä mainitut etuudet luonnollisesti kuuluvat.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu – mikä?

VASTAUS: Kaikki kolme edellä mainittua eli taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo ja taiteilijapalkka vahvistaisivat taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa. Lyhyesti sanottuna taide, tiede ja kulttuuri pitäisi nostaa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta perustavaa laatua oleviksi tekijöiksi ja ne tulisi huomioida kaikessa kulttuurin, sivistyksen ja talouden päätöksenteossa. Ilman vahvaa kulttuuripolitiikkaa suomalainen yhteiskunta tulee olemaan kusessa.

- Kimmo Helistö

Anna-Riitta Tunturi (kesk, Helsinki)

Olen itsekin tutkija, joten ongelmat ovat myös minun.

Tässä vastaukseni:

1. Työvoimaviranomaisten käsityskanta on lainsäädännöllä muutettava. Yrittäjä on, joka maksimoi työnsä tuloksen rahallisesti. On helppo erottaa tästä joukosta sellainen henkilö, joka nauttii saamaansa rahavaraa kuten ansiotyötä tekevä.

2. Apuraha säätiöstä käsin voisi olla sen verran suurempi, että siitä voisi maksaa veroa. Silloin se kartuttaisi eläketurvaa ja sairaus- ja äitiyspäivärahaa.

3. Taiteilija-, tieteilijäpalkka olisi hyvä ratkaisu. Sitä saadakseen olisi kyllä oltava näyttöä, esim. julkaisuja, vakaa taiteilijan, tieteilijän tiellä kulkemisen näyttö.

Parhain terveisin

Anna-Riitta Tunturi
FT, pätevä opettaja
Suomen Keskustan kansanedustajaehdokas Helsingissä
Nro 129

Paavo Arhinmäki (vas, Helsinki)

Hei,

pahoittelen, että en ole ehtinyt vastata kyselyynne. Viimeiset päivät ovat niin hektisiä, että kauheasti ei ehdi sähköpostin äärellä, paitsi näin yömyöhään.

Olin paikalla tutkijoiden, taiteilijoiden ja kulttuuriväen mielenosoituksessa toissa perjantaina. Tiedän perusongelmat tilanteesta ja olen tutustunut sivuihinne. Oma asiantuntemukseni ei riitä antamaan valmiita ratkaisukeinoja vaan niitä pitää pohtia yhdessä ja viedä eteenpäin sitten eduskunnassa.

Tuen taisteluanne,

Paavo Arhinmäki

Hannu Jouhki (sd, Helsinki)

Hei, kiitos kyselystänne. Tässä vastaukseni.

1. On väärin, että kulttuurin ja tieteen harjoittajat eivät saa työttömyysturvaa. Tutkijoille ja taiteilijoille tulee saada voimaan järjestelmä, jossa he osallistuvat työttömyysturvansa rahoittamiseen.

2. Olen valmis edellyttämään apurahan antajilta sosiaaliturvamaksujen hoitamista. Ovatko apurahan myöntäjät valmiita tähän? On keskusteltava myös apurahojen tarkoituksenmukaisuudesta koko tutkija- tai taiteilijauran rahoitusmuotona. Olisiko taiteilijoiden ja tutkijoiden mahdollista kuulua jossain vaiheessa uraansa TEL- tai YEL-säädösten piiriin, ts. työskennellä työsuhteessa tai yrittäjänä?

3. Taidetta ei voi tehdä, jos lähtökohtana ovat tiukat markkinatalouden vaatimukset. Erityistä huolta kannan kotimaisen kirjallisuuden tulevaisuudesta, kun olemme 5 milj. asukkaan kielialue. Meillä täytyy olla julkisia tukijärjestelmiä. Sosiaali- ja terveysministeriön toukokuussa valmistuva selvitys toivottavasti antaa ideoita tähänkin. Seuraavan hallituksen tulee ottaa asia hoitaakseen.

Ystävällisin terveisin,
Hannu Jouhki

Arja Alho (sd, Uusimaa)

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

VASTAUS: Minusta on välttämätöntä käynnistää vähimmäistoimeentuloturvan uudistus niin, että pienetkin tulot laukaisevat reaaliaikaisen sosiaaliturvan. Tämä tarkoittaa, että erityisesti luovan työn tekijät, opiskelijat ja pätkä- tai osa-aikaisessa työssä olijat välttyvät tulkintakuopilta ja turhalta byrokratialta.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

VASTAUS: Apuraha on katsottava tuloksi, asumistuen tulorajoja on nostettava, mutta viittaan myös edelliseen vastaukseeni.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu - mikä?

VASTAUS: Haluan ajaa taiteilijoiden (kuten eduskunnan seminaarissa tammikuun lopussa sanoin) tasausrahastoa, jotta tulot voi jaksottaa. Malleja on kuten urheilijoillakin. Myös vähimmäistoimeentuloturvan uudistus on välttämätön.

Tapio Laakso (vihr, Helsinki)

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

VASTAUS: Sosiaaliturvajärjestelmää on muutettava niin, että täysin sen ulkopuolelle putoamisesta tulee mahdotonta - ei vain tutkijoille ja taiteilijoille vaan kaikille. Myöskään yrittäjillä ei ole nykysysteemissä lainkaan sosiaaliturvaa. Kokonaisratkaisuksi Vihreät esittävät perustulon käyttöönottoa, joka takaisi sosiaaliturvan kaikille. Välittömästi pitäisi tukien myöntämiskäytäntöjä muuttaa niin, että esimerkiksi apurahan loputtua tutkijat/taiteilijat katsotaan työttömiksi, vaikka he tekisivätkin tutkimusta/taidetta palkatta.


2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

VASTAUS: Apurahan saajien asemaa pitäisi lähentää kohti muiden palkansaajien tilannetta. Apurahan saajat on otettava eläketurvan ja sairaus- ja äitiyspäivärahan piiriin.


3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu - mikä?

VASTAUS: Perustulo on tärkeä osa ratkaisua, koska se mahdollistaisi vapaata taiteiden ja tieteiden harjoittamista. Lisäksi kaiken uuden luomisen kannalta on välttämätöntä, että yhteiskunnassa on resursseja, joita ei kohdenneta tuotto-odotusten perusteella tai vain ennalta annettujen ongelmien ratkaisemiseen. Esimerkiksi kaikenlaisen projektirahoituksen sijaan tarvitaan enemmän perusrahoitusta. Projektit ovat omiaan ohjaamaan tutkimusta ja taidetta kohteisiin, jotka ovat vähemmän kriittisiä ja uutta näkökulmaa avaavia, koska ihmisten toimeentulo on vaarassa, jos näkökulma on esimerkiksi liian kriittinen.

t: Tapio Laakso

Tuija Brax (vihr, Helsinki)

Hei,

Olen pitänyt ko. asioita esillä eduskunnassa ja sivuiltani löytyy mm. kirjallinen kysymys tutkijoiden sosiaaliturvasta.

Ohessa vastaukseni:

1. Vihreiden mielestä nykyinen tulkinta itsensä työllistämisestä tai yrittäjyydestä on laiton ja kestämätön. On selvää, että kun rahoitus loppuu, pitää päästä työttömyysturvan piiriin. Olen ollut mukana tekemästä tästä asiasta kirjallista kysymystä, jonka löytyy nettisivuiltani osoitteesta www.tuijabrax.fi

2. Minun mielestäni niistä apurahoista, jotka ovat tarkoitettu täyspäiväiseen tai merkittävään työskentelyyn tutkijana tai taiteilijana tulee kertyä normaali sosiaaliturva. Pienempiä tai palkinto/tunnustusluonteisia palkkioita taas tulee kohdella muuna kuin sosiaaliturvaa kartuttavana tulona. Eduskunnassa asia jäi ratkaisematta siksi, että hallitus ei ollut valmis lisäämään apurahoja uudistuksen vaatimalle tasolle, mistä olisi seurannut kohtuuttoman suuret leikkaukset apurahoihin.

3. Tarvitaan itse asiassa näitä kaikkia kolmea. Perustulo on pidemmän päälle fiksuin ratkaisu, mutta koska se ei tule vielä ensi vaalikaudella kokonaan toteutumaan (demarien vastustus on liian suurta) on syytä käyttää ihan perinteistä rehellistä apurahojen nostamista. Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Kyllä näin rikkaalla maalla pitää olla varaa samankaltaiseen taiteen ja tieteen tekemisen rahoittamiseen kuin esim. Ruotsilla. Taideyrittäjyyttä on vihreiden aloitteesta jo viime vaalikaudella edistetty mm. siten, että yksittäiset suuret palkkiot, esim. kuvanveistäjälle, voidaan nykyisin jaksottaa pidemmälle ajalla. Tämän kaltaisia pragmaattisia esityksiä on meillä lisääkin osana pienyrittäjyyden edistämistä. Vihreiden varjobudjetissa oli yhtenä painopisteenä tieteen ja kulttuurin tukemisen lisääminen.

yst. terv. Tuija Brax

Camilla Kantola (Skp, Varsinais-Suomi)

Hei!

Tässä ovat nyt minun vastaukseni kolmeen kysymykseen kansanedustajaehdokkaille:

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

Vastaus: Kannatan SKP:n ehdotusta 800 euron perusturvasta, jonka saisivat myös taiteilijat, tutkijat ja pätkätyöläiset työttöminä ollessaan. Ja jos kuka tahansa esittää minkä tahansa järkevällä tavalla rahoitetun perustulomallin, se on ratkaisu, jota kannatan. "Järkevällä tavalla" voi tarkoittaa vaikkapa suuryhtiöiden tai progressiivista suurituloisten verotusta. Tuen olisi kuitenkin oltava mieluiten 800 euron suuruusluokkaa oleva tai suurempi summa.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tukena huomioon.

Vastaus: Apurahatyöntekijäkin saisi mainitsemani 800 euron perusturvan, jos perusturvaesitys toteutuisi. Apurahatyöntekijän asemaa työmarkkinoilla täytyy muuttaa siten, että apurahalla työskentely kerryttäisi aina eläkettä ja muita mainittuja tukia. Valtio tai kunnat saisivat järjestää toimivan terveydenhuollon apurahatyöntekijöille. Kuntien terveydenhuoltoa on joka tapauksessa parannettava (ja raha on tärkeä parannuskeino).

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu - mikä?

Vastaus: Perustulo/perusturva ja esimerkiksi jonkinlainen taiteilijapalkka voisivat hyvinkin auttaa asiaa. Olen myös sitä mieltä, että taiteilijoiden, apurahatutkijoiden ja muiden tukiverkosta helposti putoavien omia ratkaisuehdotuksia olisi kuunneltava ja otettava huomioon päätöksenteossa.

Maarit Feldt-Ranta (sd, Uusimaa)

Hei,

Välitän ohessa Maarit Feldt-Rannan kannan asiaan.

Ystävällisin terveisin,
Maarit Hirvensalo
Johdon assistentti
SDP



Apurahan saajien sosiaaliturva on järjestettävä seuraavalla hallituskaudella.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataisen johdolla valmisteltiin tällä hallituskaudella esitys apurahasaajien sosiaaliturvan järjestämisestä. Esitys olisi taannut minimitasoa korkeamman turvan noin 2000:lle apurahan saajalle.

Esitystä ei tuotu valtioneuvoston käsittelyyn, koska sekä apurahan saajat että maksajat kritisoivat esitystä voimakkaasti.

Nyt sosiaalipoliittinen ministeriryhmä on antanut STM:lle toimeksiannon jatkaa virkatyönä selvitystä apurahan saajien sosiaaliturvan järjestämisestä.

Selvityksen on määrä valmistua toukokuun loppuun mennessä. Selvityksen yhteydessä tulee kuulla kaikkia osapuolia. Selvitys koskee myös työttömyysturvaa. Apurahansaajien ansiosidonnaisen sosiaaliturvan puuttuminen on sosiaaliturvamme suuri aukkokohta.

Jyri Häkämies (kok, Kymi)

Hei

Tässä vastauksiani.

1) Viranomaisten pitää tunnustaa, että myös taiteilija voi joutua työttömäksi. Silloin hänellä on oltava vastaava oikeus työttömyysturvaan kuin muillakin.

2) Me Kokoomuksessa olemme pitäneet jo pitkään esillä sosiaaliturvasysteemiin liittyvien tuloloukkujen ongelmaa. Systeemit on tehty "keskiverto-ihmistä" ajatellen, vaikkei sellaista ihmistä todellisuudessa ole olemassa. Apurahoihin pitää liittää vastaava eläke- ja muu turva kuin muihinkin tuloihin. Ei ole missään tapauksessa oikein, jos yhteiskunta huomioi apurahat tulona vain silloin kuin siitä on taiteilijalle haittaa muttei silloin, kun siitä olisi hänelle hyötyä.

3) Tämän laajan kysymyksen ratkaisemiseksi ei ole taikatemppua. Kaikkia esittämiäsi vaihtoehtoja pitää harkita, säilyttää yhteiskunnan tuki taiteelle ja tekijänoikeusasiat kulttuurista vastaavassa opetusministeriössä. Kansallinen kulttuuri on meille tärkeää ja sellainen tulevaisuus olisi kauhistus, jossa pystytään tekemään vain valtavirtaa miellyttävää kaupallista kulttuuria.

Yst. terveisin
Jyri Häkämies

---------------------------------------------
Jyri Häkämies

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja
Mannerheimintie 30
00102 Eduskunta
jyri.hakamies@eduskunta.fi
Puh: 050 511 3030 ja 09-432 3030
Fax: 09 432 3291
www.hakamies.fi

Ben Zyskowicz (kok, Helsinki)

Kiitos kysymyksistänne, joihin minulla ei valitettavasti ole valmiita vastauksia. Asioiden korjaaminen olisi ilmeisesti aloitettava siitä, että asetettaisiin toimikunta ongelmia kartoittamaan ja ratkaisuja hakemaan. Toimikunnassa on oltava myös taiteen- ja tieteentekijöiden riittävä edustus.

Ystävällisin terveisin
Ben Zyskowicz

Säde Tahvanainen (sd, Pohjois-Karjala)

Hei

Tässä vastaukseni taiteilijoiden kysymyksiin.

Säde Tahvanainen

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

Lainsäädäntöä tai vähimmillään tulkintaohjeita tulisi muuttaa. Vuosituloraja tms. voisi olla yksi malli, jota pitäisi pohtia.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tukena huomioon.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja työministeriön pitäisi valmistella lakiesitys, jossa ratkaistaan nämä ongelmat. Eläketurva pitää ehdottomasti saada toteutettua, uskon että tähän löytyy poliittista tahtoa. Lähinnä ratkaisumallista tällä hetkellä kiistellään.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu - mikä?

Kulttuurimäärärahoituksen pitäisi kasvaa tulevalla kaudella Veikkauksen tuotonjakolain ansiosta. Näitä varoja tulisi suunnata mm. apurahojen lisäämiseen. Perustoimeentulojärjestelmää tulisi muutoinkin selkeyttää.