Aija Salo (vihr, Uusimaa)

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "Työllistyy omassa työssään".

VASTAUS: Työministeriön täytyy antaa työvoimatoimistoille sellainen ohjeistus, että apurahalla toimivat henkilöt eivät ole yrittäjiä. Nykytilanne on kestämätön, mutta sen korjaaminen ei onneksi ole suuri operaatio. Täytyy vain löytyä poliittista tahtoa. Myös freelancerina työskentelevien asemaa on parannettava esim. media- ja kustannusalalla.

2) Miten olette valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tukena huomioon.

VASTAUS: Systeemiä pitää muuttaa niin, että apuraha kerryttää eläkettä ja että apuraha-aika lasketaan työssäoloajaksi, jolloin apuraha otetaan tulona huomioon myös etuuksia laskettaessa. Muutosten kustannukset on ehkä järkevintä kattaa pitkällä tähtäimellä opiskelijamääriä laskemalla, jolloin apurahan saajia tulee vähemmän ilman, että apurahojen suhteellista määrää lasketaan. Apurahojen tasoa ei voida laskea, koska jo nykyiset apurahat ovat keskimäärin hyvin alhaisia. Voi olla epärealistista ajatella, että apurahojen kokonaismäärää sivukulut mukaan lukien voitaisiin lähivuosina kasvattaa. Oppilaitoksia ja kulttuurilaitoksia pitää kannustaa palkkaamaan ihmisiä pääsääntöisesti työsuhteisiin. Esimerkiksi yliopistojen projektityöntekijät pitää palkata työsuhteeseen apurahasuhteen sijaan aina, kun mahdollista. Tähän suuntaan on onneksi jo mentykin.

Vihreiden ehdottama perustulo lisäisi apurahoilla elävien turvallisuutta siten, että apurahakausien välissä olisi ilman erillistä hakurumbaa edes perustulon verran tuloja, jolloin taiteilijan tai tutkijan ei välttämättä tarvitsisi mennä apurahojen välissä muihin töihin. Joissain tapauksissa eli pienimpien apurahojen kohdalla perustulo lisäisi myös käteen jääviä tuloja. Perustulon ideaan kuuluu, että esim. vapaana taiteilijana olo on arvokasta ja sallittua – ei kiellettyä. Nykyisen työttömyysturvan perusperiaatehan on se, että työttömänä ei saa tehdä omaa työtään, vaikka siitä ei maksettaisi mitään.

3) Miten olette valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu – mikä?

VASTAUS: Kannatan sen tyyppistä perustulomallia, jota vihreät ovat esittäneet. Siinä pienimpien tulonsiirtojen syyperustaisuus poistuu, jolloin esim. taiteilija on vapaa tekemään taidettaan ja halutessaan elämään vaikka pelkästään perustulon varassa. Toisaalta perustulo mahdollistaa pienet ansiot ilman perustulon pienenemistä.

Ennen perustulon käyttöönottoa sekä opintorahan korottaminen ja opiskelijoiden jaksamisen parantaminen että minimietuuksien, kuten minimivanhempainpäivärahojen korottaminen ovat tärkeitä tulevaisuustekijöitä niin tieteen että taiteen puolella kuin muussakin työelämässä.

Yliopistojen ja korkeakoulujen rahoituksen pitää perustua jatkossakin ensisijaisesti julkiseen rahoitukseen. Oppilaitosten rahoituksessa pitää olla riittävät laatukriteerit, joihin sisältyy mm. tasa-arvon ja henkilöstöpolitiikan arviointi. Ulkopuolinen rahoitus ei saa ohjata liikaa tutkimuksen sisältöjä ja painopisteitä. Tutkimusta ei pidä tehdä markkinoiden ehdoilla. Olen hyvin kriittinen ns. huippuyliopisto-hanketta kohtaan, koska taiteesta tehdään siinä kilpailukyvyn väline ja taiteen osaamisen ja harjoittamisen itseisarvo jää sivuosaan. Kansalaisjärjestöjen tekemää työtä pitää tukea ja sitä pitää kohdella yleishyödyllisenä toimintana. Myös vapaiden taiteilijaryhmien, kuten harrastajateatterien, toimintaa pitää tukea valtion varoista nykyistä laajemmin. Kulttuurilehtien tukea ei saa leikata.

Kulttuurivähemmistöjen ja erityisryhmien taidetta ja niitä koskevaa tutkimusta on erityisen tärkeää tukea. Suomessa näitä ovat esim. saamelaiset, romanit ja maahanmuuttajat. Merkittävä osa taiteen ja kulttuurin tukemista on saavutettavuuden tukeminen, eli kulttuurituotteet ja kulttuurin tekeminen on tärkeää saada mahdollisimman monien ihmisten ulottuville. Tätä edistäviä hankkeita onkin jo käynnissä, mm. Kulttuuria kaikille -hanke (www.kulttuuriakaikille.fi).

Aija Salo 66 Uusimaa
aija@aijasalo.fi
www.vihreat.fi/blog/320