Maija Perho (kok, Varsinais-Suomi)

Maija Perhon vastaukset:
Kolme kysymystä kulttuurialan pätkätyöläisten asemasta

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".

VASTAUS: Tutkijoiden ja taiteilijoiden työttömyysturvaan liittyvät ongelmat tulee selvittää mahdollisimman pian, ja asiaan on löydettävä kaikkia osapuolia tyydyttävät yhtenäiset pelisäännöt. Olemassa oleva ohjeistus mm. siitä, milloin henkilö on täysin työmarkkinoiden käytettävissä ei ole riittävän selkeä, eivätkä työvoimaviranomaiset tämän takia kykene tekemään yhdenvertaisia päätöksiä eri puolilla maata siitä, kuka on oikeutettu saamaan työttömyysturvaa ja kuka ei. Esimerkiksi työttömäksi jäänyt, väitöskirjaa valmisteleva tutkija luokitellaan milloin opiskelijaksi, milloin "omassa työssään työllistyväksi" yrittäjäksi ja milloin työttömäksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön äskettäin asettaman työryhmän selvitystyön yhteydessä tulee yhdessä alan liittojen kanssa löytää ratkaisu vallitsevan epäjohdonmukaisen ja epäoikeudenmukaisen käytännön selkiyttämiseksi, ja asiaan kuuluvan työttömyysturvan takaamiseksi taiteilijoille, tutkijoille sekä muille kulttuurialan pätkätyöläisille.

Mikäli asiaa ei kyetä ratkaisemaan pelkällä ohjeistuksella, tulee miettiä tarvittavia muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön.


2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tukena huomioon.

VASTAUS: Apurahansaajien eläke- ja sosiaaliturvassa on nykyisellään suuria puutteita, jotka tulee korjata pikimmiten. Toimiessani sosiaali- ja terveysministerinä asetin vuonna 2003 työryhmän selvittämään apurahalla työskentelyyn liittyviä epäkohtia sosiaaliturvalainsäädännössä ja erityisesti sosiaalivakuutuslainsäädännössä ottaen huomioon myös verolainsäädännön. Työryhmä jätti loppuraporttinsa ministeriölle keväällä 2004, ja ehdotti mm. seuraavaa:

1. Apurahansaajille tulee järjestää pakollinen eläkevakuutus, jonka rahoittamiseen osallistuisivat apurahansaaja ja valtio. Ansioeläke kertyisi 18 000 euron vuosityötulon mukaisesti, ja vakuutusmaksut maksettaisiin tästä samasta summasta.
2. Tuloverolaissa säädettyä verovapaan apurahan määrän rajaa on nostettava 19 000 euroon vuodessa. Verovapaan apurahan määrän korottamisella turvattaisiin se, että apurahansaajan käteen jäävän tulon määrä ei pienenisi vakuutusmaksuvelvollisuuden vuoksi. Verovapaan tulon määrän muutoksella pyritään myös korjaamaan ansion jälkeenjääneisyyttä.
3. Eläketurvan järjestäminen heijastuisi sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien ansaintaan siten, että eläkevakuutettua tuloa voitaisiin pitää sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien määrän laskemisen perusteena. Apurahasta maksettaisiin myös sairausvakuutusmaksua.
4. Apurahakausi ei kerryttäisi työttömyysturvalain mukaisia etuuksia, vaan päätoiminen apurahalla työskentely olisi edelleen niin sanottu hyväksyttävä syy olla pois työmarkkinoilta ja se pidentäisi työssäoloehdon tarkastelujaksoa enimmillään seitsemällä vuodella. Tässä tarkoituksessa työryhmä ehdotti työttömyysturvalakiin tehtäväksi eräitä teknisiä muutoksia. Apurahakausi ei myöskään johtaisi pakollisen tapaturmavakuutuksen ottamiseen.
5. Valtion viisivuotisten taiteilija-apurahojen sosiaaliturvaa on selvitettävä nopeassa aikataulussa, jotta jatkotyön yhteydessä voitaisiin ratkaista, tulisiko näihin apurahoihin liittää nyt ehdotetun mukainen sosiaaliturva.
6. Yliopistojen ja muiden korkeakoulujen toimintamenomomentilta ei tule maksaa työskentelyapurahoja.

Mielestäni nykyisen hallituksen olisi pitänyt toteuttaa nämä esitykset sekä lisäksi selvittää em. työttömyysturvaongelma. Valitettavasti sosiaali- ja terveysministeriö sivuutti kylmästi asettamani työryhmän yksimieliset parannusehdotukset, ja lähti hoitamaan apurahansaajien sosiaaliturvan parantamista osana yrittäjien eläkelain uudistusta. Tuloksena oli torso ratkaisuehdotus, joka kaatuikin syksyllä 2006 kovan vastustuksen tuloksena. Apurahansaajien eläke- ja sosiaaliturvan maksajina eivät saa olla pääsääntöisesti säätiöt ja/tai apurahojen saajat itse. Ministeriön esityksessä apurahansaajien nettotulo ja jaettavissa olevien apurahojen määrä olisivat olleet vaarassa pienentyä merkittävästi.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu – mikä?

VASTAUS: Tieteen, taiteen ja kulttuurin asemaa vahvistetaan takaamalla niitä harjoittaville henkilöille asiallinen ja riittävä työttömyys- sekä eläke- ja sosiaaliturva. (Katso vastaukset 1 ja 2.) Keskeinen ongelma nimenomaan taiteilijoiden sosiaaliturvassa on se, että suomalaisen sosiaaliturvan taso suurelta osin perustuu ansaittuun veronalaiseen tuloon. Kun monilla taiteenaloilla tulo on pieni, jäävät taiteilijat usein vain perusturvan varaan. Taiteilijoiden sairauspäivärahan sekä äitiys- ja vanhempainrahan suuruutta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon myös heidän saamansa verovapaat apurahat ja tunnustuspalkinnot.

Valtion taiteilijaeläkkeiden määrää tulee lisätä selvästi. Niiden hakijamäärät ovat kasvaneet suuresti viimeisten 15 vuoden aikana. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa tällä hetkellä vain alle 10 % hakeneista saa taiteilijaeläkkeen.

Muita keinoja parantaa taiteilijoiden toimeentuloa ovat veikkausvarojen suurempi käyttö taiteen ja kulttuurin edistämiseen, sekä eri verotukselliset toimenpiteet taiteilijoiden hyväksi. Esimerkki viimeksi mainitusta on ns. taiteilijatili tai menovaraus, jolla voidaan lieventää niitä ongelmia, jotka johtuvat esim. kuvataiteilijoiden työn erityisluonteesta. Taiteen tekeminen on usein aikaa vievä prosessi, jota ei voi mitata tavanomaisen verovuoden jaksoissa. Yhden verovuoden aikana tehty työ saattaa tuottaa poikkeuksellisen paljon tai poikkeuksellisen vähän tuloja työpanoksen suuruudesta riippumatta. Taiteilijoilla tulisikin urheilijoiden tavoin olla mahdollisuus jaksottaa tulojaan siirtämällä niistä osa verovapaasti erityiseen rahastoon.