Hyvä kansanedustajaehdokas!
Toivoisin Teiltä vastauksia alla olevaan kolmeen kysymykseen:
1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka "työllistyy omassa työssään".
VASTAUS:
Taiteilijat, tutkijat, pätkätyöläiset - kaikki kansalaiset tarvitsevat perusturvaa elämään. Mitä se perusturva sitten tarkoittaa? Pysyvää asuntoa, jokapäiväistä ruokaa ja mahdollisuutta ylläpitää ihmissuhteita. Aletaan verottaa pörssikauppaa, nostetaan yritysten voittojen ja pääomien verotusta parilla prosentilla keskieurooppalaiselle keskitasolle niin voimme turvata kaikille köyhille, työttömille, eläkeläisille, opiskelijoille ja niille jotka eivät voi olla työmarkkinoiden palveluksessa siis meille kaikille taiteilijoille oikeuden verottomaan 800 euron perusturvaan. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijoiden ja Kansan eläkelaitoksen erikoistutkijoiden laskelmien mukaan 800 euron perustulon malli on täysin mahdollinen.
Taiteilijoiden ja tutkijoiden erikoisasema pitää tunnustaa. Virheellinen tulkinta taiteilijan työstä yksityisyrittäjänä tulee lopettaa. Taiteilijan työ on erikoisosaamista - niin on sydänkirurginkin mutta lääkäriliitto ei aja lääkäripalkkaa kaikille, koska yhteiskunta on rakentunut niin että meillä on jopa pulaa lääkäreistä. Taiteilijoiden erikoisasema yhteiskunnassa tulee tunnustaa koska olemme marginaalinen ammatinharjoittajaryhmä, joka ei koskaan voi työllistyä vapaisiin markkinoihin perustuvassa yhteiskunnassa työn kokonaisvaltaisen mielettömyyden vuoksi. Esimerkiksi vain harva taiteilija lopettaa taiteen tekemisen siirryttyään eläkkeelle - koko ajatuskin on absurdi - taidetta tehdään niin kauan kuin taiteilija elää / haluaa. Vain tunnetusti marginaali osa taiteilijakuntaa saa palkkaa taiteellisesta työstään. Suomi ei ole asiassa maailman poikkeus.
Juha-Pekka Väisänen
käsitetaiteilija (skp)
2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tukena huomioon.
VASTAUS:
Apurahalla työskenteleminen tulee sosiaalisilta eduilta rinnastaa työsuhteessa tapahtuvaan työskentelyyn jolta ajalta tulee saada työsuhteenmukaiset sosiaalietuudet - mm. äitiys- tai isyyspäivärahat, eläkkeen tulee kertyä.
Juha-Pekka Väisänen
käsitetaiteilija (skp)
3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu - mikä?
VASTAUS:
Suomi on sitoutunut Unescon linjaukseen jossa kulttuuri tulee nostaa yhtä merkittäväksi budjettikysymykseksi kuin talous- ja sosiaalipolitiikka. Kulttuuribudjetin on saatava merkittävästi lisärahoitusta jo seuraavassa hallituksessa. Olen esittänyt taiteilijapalkkaa.
Kuka alkaisi saada taiteilijapalkkaa? Itse olen sitä mieltä että taide on ensinäkin tekijänsä itsensä määrittämää toimintaa ja / tai tulosta siitä. Edellisen taidemäärittelyn kautta kuka tahansa voi olla myös taiteilija jos itsensä ja /tai työnsä haluaa niin määritellä.
Koulutus on yksi kanava tulla taiteilijaksi, joskaan koulutuksen saanut henkilö ei välttämättä lopun elämäänsä toimi taiteilijana - jos koskaan edes päivääkään. Varmaan taiteilijapalkan maksaminen alkaisi vaikuttaa myös heti taidekoulutukseen koska siitä tulisi suora budjettikysymys.
Tärkeää on todeta, että taiteilijaksi pätevöidytään myös itse työn kautta.
Taiteilijapalkkaa maksamaan pitäisi perustaa ammattialaliittojen, valtion ja taiteilijoiden itsensä valvoma elin "Suomen taiteilijapalkkalautakunta", joka tietyn aikavälein tietyin kriteerein jatkaisi / aloittaisi / lopettaisi taiteilijapalkan maksamisen.
Kuvitellaan, että esimerkiksi Suomen taiteilijaseura olisi Suomen taiteilijapalkkalautakunta pistenäyttelyineen ja kriteereineen. Ollakseni konkreettinen esimerkiksi minä automaattisesti olisin tuolloin ilman taiteilijapalkkaa, koska taiteeni on muodoltaan niin komplisoitunutta ettei se ole voinut täyttää Suomen taiteilijaseuran kriteereitä. Olisin jäänyt edellisessä kuvitellussa tilanteessa ilman taiteilijapalkkaa myös sen takia että en ole voinut hyväksyä Taidemaalariliiton mieletöntä organisaatiota joka ei anna vastavalmistuneelle ammattilaiselle edes äänioikeutta omassa liitossaan. Toisaalta olisin saattanut saada taiteilijapalkan korkean koulutustaustani ansiosta.
Minusta taiteilijapalkka määrittelyyn pitäisi lähteä yhtä rohkeasti kuin taiteen määrittelyyn muutenkin - varmaa on se että koskaan emme olisi yksimielisiä vaan joutuisimme loputtomaan keskusteluun ja rajanvetoon. Nykyistä tilannetta parempi olisi tilanne, jossa voisimme käydä keskustelua, problematisoida casejä - oliko jonkin henkilön taiteilijapalkkapäätös vastoin niitä arvoja joilla taiteen tekemistä kulloinkin katsotaan ja määritellään vai ei. Nyt keskustelemme siitä onko taiteilijalla oikeus kelan päivärahaan vai ei.
Olen puhunut Skp:n ajamasta minimipalkkaehdotuksesta 1300 Euroa joka olisi alku taiteilijapalkalle - toki on verrattoman viisasta kysyä miksi taiteilijapalkka ei voisi olla esimerkiksi kultuurialan keskiansio, kulttuurivirkamiehen keskiansio tai vallan jotain muuta. Itse olen keskittynyt enemmän köyhien ja syrjäytettyjen akuutin vääryyden pohtimiseen, joten ajatteluni taiteilijapalkka mallista ja sen konkreettisista käytännöistä ei ole saanut ensisijaa kun olen pohtinut perusturvaa.
Mistä rahoitus - valtion budjetin jakaminen on poliittinen päätöksenteko mosaiikki. josta löytyy rahaa kaikkeen siihen mihin sitä poliittisesti halutaan. Väitän, että emme puhu valtion budjetin perspektiivissä valtavasta menoerästä - emme edes merkittävästä menoerästä. Minun pitäisi teettää tutkijoilla laskelmat jotta voisin olla konkreettisempi. Taiteen ja kulttuurin vaikutuskertoimiahan tunnetusti emme voi esittää koska sitäkään me taiteilijat emme ole saaneet aikaiseksi että voisimme esittää taiteen ja kulttuurin henkisten arvojen tulostaseen vuosittain niin kuin taloudessa ja jopa sosiaalipuolella - leikkausjonojen pituudet, sairastumiset sydäntauteihin jne.
Juha-Pekka Väisänen
käsitetaiteilija (skp)
Juha-Pekka Väisänen
WWW.MANIFESTI.FI
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuva Korsström: "Kultur som varumärke och exportvara" (HBL 12.3.2007)
I expertgruppen bakom förslaget är såväl undervisnings- och utrikesministeriet som finans-, handels- och industri-, arbets- och inrikesministeriet representerade. Det är alltså en auktoritativ församling som målar upp följande vision av finländskt kulturliv år 2011, då miljonsatsningen förhoppningsvis haft effekt: Kulturexporten har blivit en erkänd
Jämfört med tidigare är kulturen en avgjort tydligare
Den föreslagna, massiva satsningen på kulturexport
Kulturexporten är alltså något som under de närmaste åren kommer att skapa synergi mellan olika ministerier och näringslivet, och som förväntas ge undervisningsministeriet kännbart ökade anslag för internationell verksamhet. Men kommer satsningen i motsvarande grad att öka anslagen för själva substansen: den verksamhet som konstnärerna själva utövar?
Rapporten betonar att man bör söka en lösning på copyrightfrågor och den beskattningsproblematik som uppstår på grund av konstnärernas ojämna inkomster.
Ökad kulturexport ökar också de vanligtvis kortvariga toppinkomsterna för artister av typ Lordi, som emellertid redan om några år
Exportentusiasmen inom statsförvaltningen
Tuva Korsström
09-1253 229, tuva.korsstrom@hbl.fi
VECKANS FIGUR
Ett inte alldeles perfekt stipendiesystem
Finland har, som en typisk nordisk välfärdsstat med liten hemmamarknad, ett statligt stödsystem för konstnärer. År 2005 åtnjöt 551 konstnärer statens arbetsstipendier, vilket utgör tre procent av landets hela konstnärskår.
Konstnärsstipendierna är skattefria och år 2005 gav de en årsinkomst på 14 782 euro. Samma år uppgick hela summan för konstnärsstipendier till 7,3 miljoner euro eller omkring två procent av statens konst- och kulturbudget.
Av veckans figur framgår det vilka konstnärsgrupper som är de största mottagarna av stipendier. Det är dessa konstnärer som har de största svårigheterna att kombinera sin konstutövning med andra förvärvsinkomster och som heller inte kan få sin utkomst på sin konst, hur kvalitativt högtstående den än må vara.
På senare tid har konstnärerna och forskarna som drabbas av liknande missförhållanden riktat uppmärksamheten på att stipendiesystemet lämnar dem utanför pensionsskyddet och alla former av socialskydd. Ett lagförslag som skulle ha åtgärdat missförhållandena förföll i höstas eftersom det ansågs för dyrt både för statliga, kommunala och privata stipendiefinansiärer. Lagförslaget skulle ha krävt en höjning på 25 procent av de statliga stipendieanslagen, alltså en betydligt lägre summa än det föreslagna exporttillägget på 10 miljoner euro (se ovan).
Tuva Korsström
[Figurens rubrik:]
Mottagare av statens konstnärsstipendier 2002-2005
[Figurens text:]
Bildkonst 22%
Teater 12%
Fotografi 4%
Cirkus 1%
Musik 17%
Arkitektur 4%
Film 6%
Hantverk. design 6%
Kritik 3%
Dans 5%
Litteratur 20%
Källor: Pauli Rautiainen: Taiteilija-apurahajärjestelmän toimivuus ja koettu vaikuttavuus. Taiteen keskustoimikunta. www.tatusotu.blogspot.com
Matti Apunen: "Artistin apea valitus" (Aamulehti 11.3.07)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti